Veikko Salkion elämäntyö tähtäsi luonnonsuojelun ja ympäristökasvatuksen edistämiseen. Kieppi jatkaa perustajansa työtä jakamalla luontotietoutta kokoelmiensa satojen näytteiden kautta.
Salkio halusi lahjoittaa kokoelmansa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta ja sen eläimistä. Myös jälkipolvet saisivat nähdä luonnon moninaisuuden: ”Tarkoituksena on, että kokoelma on pystyssä vielä vuonna 4999.” Kokkolan kaupunki mahdollisti luontokokoelman täydentämisen ja on edelleen nähnyt sen kehittämisen tärkeänä.
Luontokokoelma Kiepin nimi muutettiin vuonna 2012 nykyiseksi: Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo. Alla kerrotaan lisää luontokokoelman vaiheista ja siitä, miten muut kokoelmat päätyivät Kieppiin.
Luontokokoelman vaiheita
Veikko Salkion luontokokoelma on Veikko Salkion (1912–2006) elämäntyönä syntynyt laaja luonnontieteellisten näytteiden kokonaisuus. Salkio lahjoitti vuonna 1980 Kokkolaan tullessaan kokoelmansa Kokkolan kaupungille. Salkio kartutti kokoelmaansa elämänsä loppuun saakka.
Päämääränä luontomuseo
Eläinten täyttäminen oli Salkiolle läpi elämän kestänyt harrastus. Oman kertomansa mukaan Salkio sai idean luontomuseon perustamisesta jo lapsena. 1930-luvun loppuun mennessä Salkiolla oli Petsamossa koossa huomattava kokoelma pohjoisia eläinnäytteitä. Salkion ensimmäinen kokoelma jäi Petsamoon talvisodan alussa ja oletettavasti tuhoutui siellä.
Salkio tutustui seikkaperäisesti Suomen luonnontieteellisiin museoihin sekä yksityiskokoelmiin. Vuonna 1966 luonnonsuojeluvalvoja Antti Haapanen myönsi Salkiolle luvan ottaa haltuun ja täyttää tapaturmaisesti kuolleita rauhoitettuja eläimiä sillä ehdolla, että ne tultaisiin tulevaisuudessa sijoittamaan museoon.
Syksyyn 1970 mennessä Salkiolla oli koossa riittävästi kokoelmanäytteitä, jotta niiden ympärille voitaisiin perustaa museo. Hanke eteni hitaasti, mutta viimein vuonna 1976 Salkio myi kokoelmansa Rovaniemen kaupungille. Salkio ja Rovaniemen kaupunki eivät kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen tavasta, jolla kokoelmaa tultaisiin hoitamaan ja kehittämään, ja yhteistyö päättyi. Salkion toinen kokoelma jäi Rovaniemen kaupungin haltuun ja nykyään osia siitä on esillä Lapin maakuntamuseossa.
Salkio saapuu Kokkolaan
Vuoteen 1979 mennessä Salkiolle oli kertynyt noin 150 uutta selkärankaisnäytettä sekä joitakin kymmeniä sarvia. Oman kertomansa mukaan Salkio oli katsellut Suomen karttaa ja todennut, että Kokkola oli maantieteelliseltä sijainniltaan suotuisasti maan puolivälissä. Aivan lähettyvillä ei myöskään ollut muita luontomuseoita. Salkion tarjous luontokokoelman luovuttamisesta Kokkolan kaupungille otettiin vakavasti. Kokkolan kaupunginhallitus päätti vuoden 1979 syksyllä kaupungin ottavan mielellään vastaan Salkion luontokokoelman ja lisäksi olevansa valmis järjestämään Salkiolle tämän toivoman työhuoneen kokoelman täydentämistä ja hoitamista varten.
Kokkolan luontomuseo, Veikko Salkion luonnonhistorialliset kokoelmat, avattiin 13.1.1982. Jo varhaisessa vaiheessa huomattiin, että näyttelyvitriinit ja Suolamakasiinista varatut tilat eivät riittäneet kokoelman tarkoituksenmukaiseen esillepanoon eivätkä suurten koululaisryhmien vierailuihin. Luontomuseo muutti Suolamakasiinin ahtaudesta Hagströmin avaruuteen vuoden 1989 aikana. Museon toiminta Hagströmillä vuokratiloissa ei kuitenkaan ollut pysyvä ratkaisu. Vuonna 2000 Kieppi muutti nykyiselle paikalleen museokortteliin, jolloin luontokokoelma ja mineraalikokoelma saivat uudet tilat saman katon alla.
Toiminta jatkuu ja kehittyy
Salkion kuoleman (v. 2006) jälkeen kokoelmanhoitajan tehtävät siirtyivät amanuenssi Paula Hyttiselle, joka oli alusta alkaen osallistunut Kiepin kehittämiseen. Hän tunsi hyvin Salkion ajattelutavan ja alkoi sen pohjalta kehittää Kiepin toimintaa pitkäjänteisesti lähtökohtana luonnonsuojelun ja ympäristökasvatuksen edistäminen. Syntyivät Kiepin poikkitieteellis-taiteelliset työpajat, joiden tavoitteena on tieto, elämys, oivallus ja itsetekeminen. Kiepin toiminnan painopisteinä ovat edelleen luonto- ja ympäristökasvatus sekä kokoelmien tieteellisen tiedon vapaa saatavuus.
Kiepin näyttely- ja yleisötoiminta keskeytyi 29.1.2019 aamuyöllä syttyneen tulipalon johdosta. Tulipalo ja sammutusvedet aiheuttivat mittavia tuhoja museon vuonna 1823 rakennetulle hirsirakennukselle. Vaikka hirsiosan toimisto- ja varastotiloissa ollutta materiaalia saatiin pelastettua paljon, menetettiin Salkion näytteitä kuitenkin yli 400. Uudisrakennuksen näyttelytilat kärsivät noesta ja savusta, mutta esillä olleet kokoelmat selvisivät vähäisin vaurioin.
