Hyppää sisältöön
Kuvassa värikäs taideteos, jossa sarjakuvamaisesti piirretyt sotilaat ovat lippujen keskellä
Josef Wittlich, Sivukuva japanilaisesta ja kreikkalaisesta sotilaasta lippuineen, 1970–1975. Tempera kartongille, 101 x 72,5. Elke ja Werner Zimmerin lahjoituskokoelma, K.H.Renlundin museo. Kuva: Anna Katriina Puikko/KHRM

Roosin talon kesänäyttelynä sotataidetta kokoelmien kätköistä

Taistelukenttiä, voitonmarsseja ja viimeisiä hetkiä. Ja se sota oli kauhia vie katsojansa taiteen keinoin sodan kokemuksiin. Näyttely on saanut inspiraationsa vuonna 1854 käydystä Halkokarin kahakasta. Paikallisesti merkittävästä Krimin sodan taistelusta tulee kesäkuun seitsemäntenä kuluneeksi 170 vuotta.

 

Kokkolan kaupungin kokoelmista koottu näyttely johdattaa sodankäynnin tunnelmiin. Krimin sodan vaiheista Itämerellä kertovan traditionaalisen sotilaslaulun lyriikat johdattelevat kävijää näyttelykierroksella. Englantilaisten sotavangeiksi Bomarsundissa joutuneet suomalaissotilaat ilmeisesti kirjoittivat alkuperäisen laulun, jonka sanat kuitenkin muuttuivat ajan myötä: syntyi meidän tuntemamme Oolannin sota. Kappale yllättää riemukkaalla poljennolla ja rehvakkailla, harhaanjohtavankin voitokkaiksi muokkaantuneilla sanoituksillaan.

 

– Kahakka on kokkolalaisille tärkeään asemaan noussut taistelu, jonka vuosipäivän ympärille oli luontevaa rakentaa sitä sivuava näyttely. Kyseiseen sotaan viitataan näyttelyssä suoraan vain muutamalla sitä esittävällä teoksella. Koin, että kaikkien tunteman laulun mielenkiintoinen ristiriitaisuus sodan kauhujen kanssa ilmentää kuitenkin hyvin myös muiden esillä olevien teosten kuva- ja värimaailman monipuolisuutta ja hallitusti hämmentää totuttuja ajatusmalleja sotataiteen kaanonista, taustoittaa näyttelyn kuratoinut K.H.Renlundin museon taideamanuenssi Katriina Meller tekemiään valintoja.

 

Taide tuo taistelun turvallisesti näyttelysaleihin, vaarattomina pidettyihin tiloihin, joissa taiteen kautta voidaan ilmaista niin fyysistä sotaa kuin henkistä kamppailua itsensä hyväksymisestä ja joukkoon kuulumisesta. Museon tehtävänä on nostaa esiin ajankohtaisia aiheita ja kannustaa jakamaan kertomuksia, pohtimaan ja kyseenalaistamaan sekä muodostamaan omia mielipiteitä. Roosin talon kesänäyttely täyttää tätä tehtävää.

 

Sodan ihannointia, sota-arkea ja pasifismia

 

Näyttelyssä on esillä sotiin liittyviä, mutta eri lähtökohdista kumpuavia tulkintoja useilta aikakausilta. Osa näyttelyn taiteilijoista on kokenut sodan kauhut henkilökohtaisella tasolla, osa dokumentoi näkemäänsä ja lukemaansa, kun taas osa protestoi taiteensa keinoin. Osa on toiminut taidekentän marginaalissa tuottaen sotakuvastoa taistellen samalla sopivuudestaan olemassa olevaan muottiin. Kamppailut piirtyvät eteemme moninaisin tavoin ja haastavat meitä pohtimaan niiden kautta aukeavia mielenmaisemia ja muistikuvia. Taide muistuttaa, että taistelua on kaikkialla ja kaikenlaista.

 

Ja se sota oli kauhia -näyttely nostaa esille muun muassa Veikko Vionojan talvisota-aiheisia hiili- ja lyijykynäpiirustuksia sekä Sigurd Wettenhovi-Aspan isänmaallisuutta uhkuvia kuvia Suomen sodasta, mutta myös hyvin toisenlaista kuvastoa. Jaakko Valon pasifismin puolesta puhuvat, 1980-luvun palestiinalaisten pakolaisleirien uutiskuvien synnyttämistä mielikuvista työstetyt teokset pysäyttävät tänäkin päivänä. Josef Wittlichin ensimmäistä maailmansotaa naiivilla pop-taidemaisuudella kuvaavat maalaukset ovat syntyneet muiden kuvien ja historiankirjojen innoittamina, taiteilijan omalla persoonallisella kuvakielellä. ITE-taiteilija Ilmari Salmisen kollaasitekniikkaa hyödyntävässä taiteessa katsoja pääsee tutustumaan puolustusvoimien suurnimiin.

 

Näyttelyssä ääneen pääsevät yhtäaikaisesti sotilaspukua taisteluissa kantaneet, siitä haaveilleet sekä aseista kieltäytyneet. Yhteiskunnallisten kriisien ja yhteenottojen ilmaisut kiehtovat, mutta myös ilmentävät sensitiivisiä ja kauhistuttaviakin aspekteja. Kukin taiteilija on luonut teoksensa oman taiteilijuutensa, näkemyksiensä ja mielipiteidensä pohjalta. Mikä näyttäytyy milloinkin soveliaana kuvauskonventiona, on aikakaudesta, kulttuurista ja persoonasta riippuvaista. Taide voi olla propagandaa, se voi satuttaa tai yhdistää ihmisiä sota-aikana. Siveltimellä voi sivaltaa monellakin tapaa.

 

Ja se sota oli kauhia – teoksia Kokkolan kaupungin kokoelmista

17.5.–8.9.2024

Roosin talo, alakerta, Pitkänsillankatu 39

Vapaa sisäänpääsy

Näyttelyn tekstit suomi, ruotsi, englanti.

 

Lisätietoja:

Katriina Meller, taideamanuenssi, p. 040 805 0818, katriina.meller@kokkola.fi

Elina Vuorimies, ts. näyttelyamanuenssi, p. 044 780 9478, elina.vuorimies@kokkola.fi