Ns. kiitäjiin ja kehrääjiin kuuluvat yläheimot kehrääjämäiset perhoset (Bombycoidea) sekä karvakehrääjät (Lasiocampoidea). Osa ennen kehrääjiin kuuluneista lajeista luetaan nykyisin kuuluvaksi yökkösten sukuisten yläheimoon (Noctuoidea) mm. nirkot, villakkaat ja siilikkäät.
”Kiitäjiin ja kehrääjiin” kuuluu Suomessa n. 130 lajia (vuonna 2023). Kiepissä sijaitsevassa Armas Järvelän perhoskokoelmassa lajeja on esillä 106. Kokoelma on arvokas tieteellisen tutkimuksen aineistona ja luontotietouden välittäjänä. Näytetiedot on tallennettu kaikkien saataville www.laji.fi.
Kiitäjät ovat kapeasiipisiä ja muita perhosia nopeampia lentämään. Joillakin kiitäjillä ei ole toimivia suuosia eivätkä ne syö aikuismuodossa mitään. Toisilla kiitäjälajeilla on pitkä imukärsä ja ne ovat erityisen aktiivisia syreenien kukinta-aikaan.
Kehrääjien toukka koteloituu kehräämänsä kotelokopan sisään. Kopan toukka valmistaa erittämästään silkkirihmasta oksanhankaan, lehtien sekaan tai maahan. Kotelokoppia on vaikea löytää, koska ne ovat hyvin naamioituja.
Useimmat kiitäjät ja kehrääjät ovat yöaktiivisia. Yöperhosille on tunnusomaista kuuloelin, jolla perhonen voi aistia lepakon tuottamia ultraääniä. Mm. isosiilikkäällä on tymbaalielin, jolla se päästää ratisevan varoitusäänen kyljistään ja lepakko väistää. Siilikkäiden heimossa on myös paljon varoitusvärisiä lajeja.
Feromonit ovat perhosyksilöiden välisen viestinnän kemiallisia aineita. Pikkuriikinkukkokehrääjä on hyvä esimerkki kehrääjien feromonien käytöstä: hedelmöittymätön naaras voi houkutella paikalle koiraita pitkien matkojen, jopa kilometrien päästä. Useilla kehrääjien, nirkkojen ja villakkaiden koirailla on isot kaksoiskampahampaiset tuntosarvet, joiden hajuaisti on erittäin tehokas.
Villakkaisiin kuuluvien tupsukkaiden pulleat naaraat ovat lentokyvyttömiä, eivätkä niiden siivet kehity tynkiä suuremmiksi. Kuoriuduttuaan tupsukasnaaraat houkuttelevat koiraat paikalle, parittelevat, munivat kotelokoppansa päälle ja kuolevat. Kaikki tämä parin päivän sisällä.
Tupsukkaiden toukat ovat nimensä mukaisesti hyvin karvaisia ja niissä on yleensä karvatupsuja. Karvat toimivat puolustuskeinona, sillä ne irtoavat helposti ja koskettaessa ärsyttävät ihoa. Karvat ovat tallella vielä aikuisenakin ja perhonen käyttää niitä munien suojaamiseen.
Tervetuloa tutustumaan ”kiitäjien ja kehrääjien” mielenkiintoiseen maailmaan. Värikkäiden ja myrkyllisten perhosten lisäksi näet todellisia naamioitumisen mestareita!