Kokkola valmistelee Santahaan alueella sijaitsevan puolustusvoimien entisen varikon ostamista LSK Business Park Oy:ltä. Alue sijaitsee Kokkolan keskustan ja suurteollisuusalueen välissä. Se rajautuu etelässä Satamatiehen ja Pohjoisväylään, sekä satamaan johtavaan rautatiehen. Muissa suunnissa aluetta ympäröi metsäalue, jossa risteilee ulkoilureittejä ja hiihtolatuja.
Kokonaisuudessaan alue on noin 78 hehtaarin suuruinen. Siellä on noin 60 puolustusvoimien vanhaa rakennusta, joista suurin osa on vuokrattu varastokäyttöön. Alue sijaitsee pohjavesialueella, mikä rajoittaa merkittävästi sen käyttöä. Alueella on voimassa Ympäristönsuojelulain 17§:n mukainen pohjaveden pilaamiskielto.
Alueen ostohinnaksi on neuvoteltu 985 000 euroa, josta puuston osuus on noin 216 000 euroa. Maapohjan hinnaksi tulee siten noin 0,98 euroa/m2. Kauppa käsitellään kaupunginhallituksessa 30.5. ja kaupunginvaltuustossa 13.6.2022.
Aluetta on kaavailtu ensisijaisesti yleisiä virkistystoimintoja ja ulkoharrastuksia varten. Nykyistä rakennuskantaa voidaan kunnostaa ja käyttää ympäristönsuojelulain ehdoilla.
Alue inventoitiin syksyllä 2021
Vanhan asevarikon alueesta on tehty selvitys, jossa on inventoitu alueen kulttuuriympäristö ja siellä sijaitsevat rakennukset. Asevarikko muodostaa omalaatuisen aluekokonaisuuden, jolla on monipuolinen sota-ajalta 2000-luvun alkupuolelle ulottuva historia puolustusvoimien käytössä. Nykyiseen omistukseen alue siirtyi vuonna 2006, minkä jälkeen toiminta on ollut pienimuotoisempaa, mutta samalla myös monipuolisempaa. Osa rakennuksista on jäänyt ilman käyttöä, kun taas osassa toiminta on puolestaan säilynyt aktiivisena. Tästä syystä alueen pääosin saman ikäiset rakennukset ovat hyvin vaihtelevassa kunnossa.
Selvityksen laatimisesta on vastannut Sweco Infra & Rail Oy. Selvitysaluetta ja siellä sijaitsevia rakennuksia tutkittiin kattavasti maastokäynnillä syyskuussa.2021. Maastotyön yhteydessä alueen rakennuksia, kulkureittejä ja maisemaa valokuvattiin ulkoapäin. Maastokäyntiin osallistuivat myös Kokkolan kaupungin, alueen omistajan LSK Business Park Oy:n sekä aluetta käyttävän Kokkolan metsästysseura ry:n edustajat, joilta saatiin arvokasta lisätietoa alueen nykytilasta ja historiasta.
Alueen rakennuskanta on dokumentoitu, ja rakennusten arkkitehtoniset ja historialliset arvot on arvotettu kolmiportaisella asteikolla. Lisäksi on nostettu esiin ja arvotettu rakennusten omaleimaisia piirteitä sekä niiden alkuperäisen ilmeen säilyneisyyttä. Varikkoalueen rakennuksille on esitetty niiden kunnosta sekä arvoista johdettu korjausastearvio, jolla pyritään hahmottamaan mahdollisten korjaustoimenpiteiden laajuutta ja kustannuksia. Arvio on tehty sen pohjalta, millaisia toimenpiteitä edellyttäisi kunkin rakennuksen kunnostaminen alkuperäistä tai nykyistä käyttötarkoitusta vastaavaksi. Arvio sisältää myös suosituksen kunkin rakennuksen tulevasta käytöstä.
Monilta osin hyvin erikoislaatuista käyttöä varten valmistetut rakennukset ovat ainutlaatuisia niin tarkoitukseltaan kuin rakenteellisilta ratkaisuiltaankin. Nykyisestä varastokannasta tyyppitaloja edustavat puolenkymmentä rapattua alkuperäistä, arvokkaaksi arvioitua ammusvarastoa sekä parikymmentä suurempaa alun perin puurakenteista, mutta sittemmin suurelta osin pellitettyä vaatimattomampaa puuvarastoa. Niiden ohella alueella on lukuisia yksilöllisiä, jykevämpiä kivirakenteisia varastorakennuksia, joilla on ollut aiemmin todennäköisesti jokin erityinen varastointitehtävä. Nämä ovat kuitenkin pääosin huonossa kunnossa ja siksi menettäneet arvojaan.
Varikon muut rakennukset ovat hyvinkin yksilöllisiä. Ammuslataamon tuotantolaitosten ja varastojen muodostamaa rakennusryhmää voidaan pitää kohtalaisen arvokkaana kokonaisuutena, josta nousee esiin joitakin suurempia ja paremmin säilyneitä arvoluokan 1 rakennuksia. Ammuslataamon rakennusten ohella alueella sijaitsee asuinrakennuksia, sosiaalitiloja ja huoltorakennuksia, joita on käytetty mm. ajoneuvojen varastoinnissa ja kunnostuksessa. Nämäkin rakennukset ovat pääosin omalaatuisia, hyviä esimerkkejä aikakautensa rakentamisesta ja siten täydentävät kokonaisuutta.
Historiaa
Sodan aikana Kokkolaan siirsivät toimintojaan niin valtiolliset kuin yksityisetkin toimijat. Valtion virastoista Kokkolaan siirtyivät maanmittaushallitus ja lääkintähallitus. Puolustukseen liittyvistä toiminnoista merkittävimpiä olivat Valtion lentokonetehdas sekä evakkoon entisen köysitehtaan alueelle siirtynyt Hangon Dynamiitti ja Forsiitti Oy, jonka tuhoutuminen venäläisten pommituksissa jatkosodan aikana oli merkittävin Kokkolaa ja kokkolalaisia kohdannut sotatoimi.
Friisin konepaja laajensi toimintaansa myös sotateollisuuteen ryhtymällä valmistamaan ammuskuoria. Sodan aikana perustettiin myös rikkihappo- ja superfosfaattitehdas, myöhemmin Kemira, jonka ympärille suurteollisuusalue sataman kupeessa ja asevarikon läheisyydessä on sittemmin kasvanut.
Sodan aikainen toiminta alueella
Sotateollisuuden ja valtion virastojen sijoittuminen Kokkolaan toi kaivattua työtä kaupungin kasvavalle väestölle, josta etenkin naiset työllistyivät laajasti eri laitosten ja tehtaiden palvelukseen. Yksi merkittävimmistä työllistäjistä oli kaupungin luovuttamalle tontille Jepualta talvisodan jälkeen siirtynyt puolustusvoimien ampumatarvikevarikko 5.
Kokkolan valintaa varikon uudeksi paikaksi puolsi sijainti rautatien varrella sekä kaupungissa toiminut satama. Rautatien rakentaminen oli kytkenyt Kokkolan maanlaajuiseen rata- ja kauppaverkkoon. Kokkolan asevarikon sijoittumisen kannalta ratkaiseva rooli oli myös Ykspihlajan satamaan johdetulla pistoraiteella. Siltä haaroitettiin vielä noin 350 metrin mittainen rataosuus varikon alueelle, jonka myötä tarvikkeiden lastaus voitiin suorittaa aitojen sisäpuolella.
Kokkolan kaupunki luovutti puolustusvoimille Ykspihlajan pohjoispuolelta noin 150 hehtaarin kokoisen alueen, joka oli alkujaan merkittävästi laajempi kuin nykyinen varikkoalue. Osa luovutettavasta alueesta oli jo aiemmin ollut puolustusvoimien käytössä: siellä sijaitsi entuudestaan kolme vuonna 1932 toimintansa aloittaneelle Kokkolan sotilaspiirille kuulunutta asuntorakennusta ja yksi varastorakennus.
Ensimmäisenä sotilaspiirin tiloissa toimintansa aloitti elokuussa 1940 ammuslataamo, jossa täytettiin kranaatteja, ammuksia ja miinoja sekä puristettiin ja koottiin räjäyttimiä. Virallisesti varikkotoiminta Kokkolassa alkoi tammikuussa 1941, kun Jepualta siirrettävä varikkotoiminta integroitiin ammuslataamoon.
Mukana seurasi varikon päällystö ja henkilöstö, joista suuri osa oli aikoinaan siirtynyt jo Viipurista Jepualle. Kokkolassa henkilöstölle onnistuttiin osoittamaan tyydyttävät asunnot. Varikon rakentamiseen liittyi myös puolustusvoimien omaa asuntotuotantoa. Osa asunnoista rakennettiin varsinaiselle varikkoalueelle ja osa sen läheisyydessä sijainneeseen parakkikylään. Varikon toimintaan liittyi myös sataman kupeessa sijainnut varastoalue, jossa säilytettiin huomattavia määriä ammusten kuoria.
Varikkoalueelle rakennettiin talven ja kevään 1941 aikana asuinrakennusten ohella runsaasti varastorakennuksia, joista suurin osa oli lautapäällysteisiä, mutta osa myös rapattuja. Asetarvikkeiden varastoinnin ohella varikon yhteydessä toimi siihen liittyvä ammuslataamo. Jatkosota syttyi viimeistelytöiden ollessa vielä käynnissä. Asevarikon pääasialliseksi tehtäväksi tuli ammusten lähettäminen rintamalle. Kuljetukset hoidettiin lähes kokonaan junilla.
Sotavuosien jälkeen
Sotatoimien Suomessa päätyttyä tehtiin puolustusvoimissa varikoiden uudelleenjärjestelyjä. Kokkolan toimipiste nimettiin alkuun ylimääräiseksi asevarikoksi, joka vakinaistettiin vuonna 1955. Sodan jälkeisinä vuosina pitkään ja paljon työtä teetti varikolle rintamalta ja asekätköistä toimitetun materiaalin lajittelu, luettelointi sekä huolto- ja korjaustoimenpiteet, joita vaativat etenkin kranaatit. Varsinainen ampumatarvikkeiden tuotanto lopetettiin. Vasta sotavuosien jälkeen asevarikko saavutti mittavimman laajuuteensa. Vuonna 1945 puolustusvoimat vuokrasi Kokkolalta vielä 50 hehtaarin suuruisen alueen sodasta jääneiden tarvikkeiden varastointia varten. Uusille alueille rakennettiin lisää varastotilaa, jonka kokonaismäärä vuosikymmenen loppuun mennessä ylsi lähes 45 000 neliöön.
Sodan jälkeen varikon sijainti Kokkolassa ei enää ollut puolustusvoimille kaikista edullisin, sillä sijoittumista tukeneet sotatuotannon toiminnot eivät enää samalla tasolla. Varikon läheisyyteen lisääntyvissä määrin sijoittuneen teollisuuden päästöt aiheuttivat varastoitujen materiaalien pilaantumista. Puolustusvoimat ryhtyi selvittämään varikolle uutta sijaintia ja päätyi siirtämään varikon Haapajärven kuntaan vuosien 1963–1965 aikana. Asevarikon ydintoimintojen lopettamisen jälkeen toiminta tiivistettiin nykyiselle alueelle ja sen ulkopuoliset osat luovutettiin takaisin Kokkolan kaupungille. Rakennukset purettiin ja vanhat rakennuspaikat ovat hiljalleen peittyneet nykyistä varikkoaluetta ympäröivään maastoon.
Puolustusvoimien toiminta Kokkolan varikkoalueella ei päättynyt kokonaan. Nykyistä vastaavalle alueelle jäi Haapajärven Asevarikko 8:n varikko-osasto, joka jatkoi vaarattomampien tarvikkeiden varastointia vielä vuoden 1974 loppuun asti. Alue pysyi Pikiruukin varuskunnassa vuosina 1970–1996 toimineen Asekoulun hallinnassa rauhallisessa varastointi- ja harjoituskäytössä. Lisäksi sinne oli varastoitu Vaasan Rannikkopatteriston, Pohjanlahden Merivartioston ja Kiinteistönhoitopiirin materiaalia. Puolustusvoimat poistui alueelta lokakuussa 2006.
Alue oli tyhjillään vuoden 2014 loppuun asti, jolloin sen senaattikiinteistöltä ostama alue siirtyi LSK Business Park Oy:n omistukseen. Yritys vuokraa varikon rakennuksia ja alueita erilaiseen yritys- ja harrastustoimintaan mm. maahantuontia, metsästysseuratoimintaa ja airsoftia varten. Viimeisimpänä puolustusvoimien yksikkönä aluetta käytti vuoteen 2006 asti Kokkolan sotilaspiiri (myöh. Vaasan sotilaslääni), joka varastoi alueelle mm. kertausharjoitusmateriaalia.