Ihmisen elämässä tulevaisuuden pohtiminen alkaa jo lapsena. Yhteiskunta ajaa jo kovin varhaisessa vaiheessa kysymään lapsilta unelma-ammattia tai sitä, mikä haluaa olla isona. Sama pohtiminen jatkuu läpi nuoruuden. On hienoa, että on unelmia, tavoitteita ja haaveita elämässä. Ne tosiaan vievät eteenpäin niin yksilöitä kuin organisaatioita. Toisinaan jatkuva pohtiminen, tekeekö oikeita valintoja tai päätöksiä, saa aikaan käänteisiä vaikutuksia.
Myös julkisen sektorin palveluita kehitetään, päivitetään ja rakennetaan uudelleen. Tulevaisuudessa työllisyydenhoidon tehtävä siirtyy valtiolta kuntiin. Uuden edessä kovalla vauhdilla valmistellaan uutta. Totta kai organisaation tulee uudistua aika ajoin vastatakseen ympäröivän maailman ja yhteiskunnan haasteisiin ja ilmiöihin. Olisi kuitenkin muistettava, että arjen työn kauneus piilee tavallisuudessa. Aivan samalla tavalla ihmisen elämä on suurelta osin arkea. Rutiinit ovat toimivat ja luovat perusrakenteen, minkä päälle on hyvä rakentaa.
Tämä pätee myös palveluihin. On ensiarvoista turvata arjen saavutettavat ja vaikuttavat työllisyyspalvelut. Tämä toteutetaan siten, että työntekijöillä on aikaa tuntea asiakkaansa ja heidän tarpeensa, olipa kyseessä työnantaja-, yritys- tai työllisyyspalveluiden henkilöasiakas.
Mielestäni tulevaisuuden työllisyyspalveluilta voidaan olettaa työttömyyden hoitamisen lisäksi voimakkaampaa roolia työvoimapulan ratkomiseksi. Eli että voimme aiempaa paremmin hoitaa myös työllisyyttä. On tunnustettava, että voimakkaan työvoimapulan ratkomiseksi tarvitaan kaikkia keinoja. Tarvitsemme työurien pidentämistä sekä työurien aikaistamista. Lisäksi tarvitsemme työvoimareservin tarkempaa tuntemusta, osaamisen kehittämistä ja uudelleenkouluttautumista. Arvokas kysymys on myös se, kuinka pystytään hyödyntämään työperäisen maahanmuuton mahdollisuudet.
Palaan vielä siihen tavallisuuteen. Se että elämä on suurelta osin arkea, ei tarkoita että sen tulisi olla pitkästyttävää, väsyttävää tai muuttumatonta. Organisaatiotasolla kyse on pitkälti siitä, kuinka hyvin perustehtävälle on varattu aikaa. Käytännössä siis oikein mitoitettuja ja kohdennettuja resursseja. Kehittämisen -, uuden luomisen – ja tulevan rakentamisen mahdollisuudet muodostuvat perusarjen ympärille. Tämä ei onnistu ellei arki ole toimivaa. Jotkut sanovat arjen olevan todellista juhlaa. Lieneekö sanonnassa vanhaa viisautta.
Laura Korhonen
laura.korhonen@kannus.fi
Blogin kirjoittaja Laura Korhonen vastaa Kannuksen kaupungin työllisyyspalveluista osana Kokkolan seudun työllisyyden kuntakokeilua ja toimii Kannuksen nuorten työpajan sekä etsivän nuorisotyön esihenkilönä. Laura on koulutukseltaan sosionomi ja opiskelee tällä hetkellä ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Laura on kiinnostunut hyvinvoinnin edistämisestä sekä erityisesti nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisemisestä. Hän uskoo, että jokainen pystyy omalta paikaltaan, omilla kyvyillään edistämään myös yhteistä hyvää.