Energian hinnat ovat olleet jo pitkään korkealla ja ensi talvena nousun odotetaan jatkuvan. On alettu puhumaan jopa sähkön säännöstelystä. Tämän johdosta puuklapien kysyntä on kasvanut ja kauppa on käynyt läpi kesän, vaikka normaalisti halkovarastoja aletaan täydentelemään vasta syksyn puolella. Mutta mitä riskejä niin ympäristön kuin terveyden kannalta puun polttoon liittyy ja voidaanko niihin vaikuttaa?
Palamisreaktiossa syntyy aina jonkinlaisia päästöjä ja yhdisteitä. Puun pienpoltossa korostuvat hiukkaspäästöt, PAH-yhdisteet ja musta hiili. Jotkut PAH-yhdisteistä ovat soluille myrkyllisiä, jonka vuoksi ne voivat aiheuttaa syöpää ja hengitysilmassa erityisesti keuhkosyöpää. Musta hiili, toiselta nimeltä nokipöly, ei itsessään ole vaarallinen, mutta palaessa ja ilmaan vapautuessa sen pinnoille on kiinnittyneenä haitallisia orgaanisia yhdisteitä ja metalleja.
Suomessa on lämmityskäytössä yli kaksi miljoonaa tulisijaa, joita käytetään ahkerasti. Puukiukaita on yli miljoona. 40 prosenttia pientalojen lämmöstä tuotetaan puulla. On tutkittu, että puuta poltettaessa talon tulisijassa, korkein altistumishuippu tapahtuu sytyttämishetkellä, ja kestää muutamia minuutteja. Sytyttämisen jälkeen voi kestää useita tunteja ennen kuin talon ilmanvaihtoratkaisut palauttavat sisäilman laadun sytyttämistä edeltävälle tasolle. Puun polttaminen on ongelma etenkin tiheästi rakennetuilla pientaloalueilla, joilla savulle altistuu muutkin kuin itse polttaja. Erityisesti talvipakkasilla päästöt jäävät usein leijumaan matalalle pihapiireihin, osa kulkeutuu myös ilmanvaihdon kautta asuntojen sisätiloihin.
Pienhiukkaspäästöt tulevat todennäköisesti kasvamaan ensi talvena. Oikeaoppisella ja puhtaalla polttotavalla voimme kuitenkin merkittävästi vaikuttaa päästöihimme. Oleellista on, että puu on puhdasta ja kuivaa. Pesällisen sytyttämistä roskilla ei suositella. Sen sijaan sytytys tulisi tehdä päältäpäin ja mielellään esimerkiksi tuohen avulla. Jos kylmiä klapeja kuumennetaan altapäin, puut kaasuuntuvat ja palavat huonosti. Nyrkkisääntönä voi ajatella, että yhdellä lämmityskerralla poltetaan enintään 1-2 pesällistä kuivaa puuta ylikuumenemisen välttämiseksi. Jos tila ei lämpene tällä määrällä, takka tai uuni on liian pienitehoinen.