Nuorempana ajattelin, että voisin toimeentulon turvaamiseksi tehdä lähes mitä tahansa työtä omien kykyjeni ja osaamiseni puitteissa. Niin ajattelen vieläkin, mutten ehdoitta. Voisin tehdä mitä tahansa työtä maksaakseni laskut, mutta ainoastaan määräaikaisesti.
Minulle työssä tärkeintä on, että koen tekeväni merkityksellistä työtä ja voin työlläni edistää minulle tärkeitä asioita. Palkka ei ole työssä se tärkein tekijä, joskin mielestäni työstä pitää saada oikeudenmukaista palkkaa tehtävän vaativuuteen, kuormittavuuteen ja muiden samaa työtä tekevien palkkaan nähden.
Vaikken enää mitenkään voi laskea itseäni kuuluvaksi siihen nuorempaan sukupolveen, niin ajatukseni ovat samansuuntaisia kuin nuoremmilla työntekijäsukupolvilla. Mikäli aiemmin ajateltiin, että hyvä kun saa jonkinlaisen toimeentulon, niin varsinkin nuoremmille sukupolville työssä toimeentuloa tärkeämmäksi nousee merkityksellisyys. Esimerkiksi Emma Lambergin väitöstutkimuksen mukaan nuoret naiset toivovat emotionaalisesti palkitsevaa ja omien arvojen mukaista työtä.
Samassa yhteydessä Ylen haastatteleman työterveyslaitoksen psykologin Elisa Valtasen mukaan on tärkeää, että työ on omien arvojen mukaista ja että siinä voi edistää sellaisia asioita, jotka kokee itselleen tärkeiksi. Samaten tärkeiksi koetaan itsensä kehittäminen, itselle sopivan vaativat työtehtävät ja niissä onnistuminen.
Merkityksellisyyden kokemukseen kannattaa kiinnittää huomiota
Saattaisi tulla pidemmän päälle raskaaksi, jopa uuvuttavaksi, mikäli työstä ei saisi mitään muuta kuin sen palkan. Työ kuitenkin lohkaisee suuren osan valveillaoloajastamme, joten siitä toivoisi jäävän käteen jotakin muutakin kuin palkkaa. Merkityksellisyyden kokemuksia voi toki hakea myös vapaa-ajan harrastuksista, mutta siihen ei välttämättä enää riitä paukkuja, mikäli työssä itsessään ei ole mitään voimavaratekijöitä. Työntekijät kyllä yrittävät hoitaa työnsä viimeiseen asti uupuneenakin, mutta voi olla, että vapaa-ajalla ei sitten jaksetakaan kuin maata sohvan pohjalla.
Kuten Valtanen kiteyttää edellä mainitussa haastattelussa aika osuvasti, eihän se työpaikka tokikaan työhyvinvoinnin luomista varten ole olemassa. Olennaista on se, että työ saadaan tehdyksi. Mutta työ saadaan parhaiten tehdyksi silloin, kun työolot ovat terveelliset ja turvalliset. Eli silloin, kun työntekijät voivat hyvin työssään. Työn merkityksellisyydellä on siis väliä, ja tähän työpaikoilla tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksen mukaan nuorempi ikä oli lievässä yhteydessä heikompaan hyvinvointiin ja vähäisempiin työn voimavaroihin. Tutkimusprofessori Jari Hakanen toteaakin tutkimuksen tuloksista, että erityisesti nuorten työhyvinvointia voidaan edistää panostamalla yhteisöllisyyteen, arvostukseen ja onnistumisten huomioimiseen työpaikoilla. Nähdäkseni siis niihin asioihin, jotka ovat yhteydessä merkityksellisyyden kokemukseen.
Kun merkityksellisyys katoaa työstä
Alkujaan merkityksellinenkin työ voi muuttua merkityksettömäksi, mikäli siinä alkavat painottua aivan toiset asiat kuin ne, joita pitää työssään tärkeänä. Esimerkiksi mikäli asiakkaiden kohtaamisen sijaan suurin osa työpäivästä menee turhaan byrokratiaan, asioiden kirjaamiseen eri tietojärjestelmiin sekä tietoteknisten haasteiden selvittelyyn.
Kun työstä katoaa merkitykselliset asiat, voi se johtaa jopa työuupumukseen. Kirjailija Minna Rytisalo kertoo (Anna -lehti 18/2023) , kuinka korona-ajan etäopetus vei hänen mielestään opettamisen parhaat asiat eli läsnäolon ja ihmisten kohtaamisen. Tai kuinka erilaiset muutokset vaikuttivat siihen, että hän ei voinutkaan opettaa enää itselleen tärkeitä asioita, vaan työ muuttui vain ylioppilaskokeeseen valmentamiseksi. Merkityksellinenkin työ voi muuttua merkityksettömäksi, mikäli työntekijä ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin hän haluaisi esimerkiksi johtuen liian vähäisistä resursseista.
Merkityksellisyyden lisäksi asiaa voisi myös tarkastella tehokkuudenkin kannalta, kuten Roope Lipasti kolumnissaan. Onko se loppujen lopuksi edes tehokasta, että säästämisen seurauksena eri alojen asiantuntijat joutuvat hoitamaan kaikenlaista ylimääräistä sälää ja käyttämään työaikaansa kaikkeen muuhun kuin siihen ydinosaamiseensa.
Aika tavallistahan nykyään on, että päivittäin eri alojen asiantuntijoiden työpäivään mahtuu paljon heidän ydinosaamiseensa kuulumattomia tehtäviä, kun niille ei organisaatiossa ole ketään muutakaan tekijää. Useimmiten nämä tehtävät vievät aika paljon aikaa, mutta eivät kuitenkaan vaatisi tuon tasoista asiantuntijakoulutusta ja -osaamista. Tämähän on kaikki pois siltä varsinaiselta työltä, esimerkiksi asiakkaan kohtaamiselta ja hänen tarpeidensa kuuntelemiselta, minkä asiantuntija kokee työssään tärkeimmäksi ja missä hän on hyvä.
Merkityksellisyyden katoaminen työstä ei ole mikään pikkujuttu eikä pelkästään menetys yksittäiselle työntekijälle tai työyhteisölle. Pahimmillaan se voi jopa vaikuttaa siihen, millaisena koko ala näyttäytyy ja kuinka vetovoimaiseksi se koetaan.
Satu Kungsbacka
satu.kungsbacka@kokkola.fi
Satu Kungsbacka vastaa viestintäkoordinaattorina Kokkolan seudun työllisyyden kuntakokeilun viestinnän suunnittelusta, koordinoinnista ja toteutuksesta. Satu on erityisesti sisäisestä viestinnästä kiinnostunut kasvatustieteiden ja filosofian maisteri, jolla on pitkä kokemus kuntaviestinnästä. Sadun mielestä viestintä on ennen kaikkea strategista ja suunnitelmallista toimintaa, missä pitää myös olla valmiutta reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin.