Hesarissa julkaistiin 29.3. Vesa Sirénin artikkeli suomalaisten taiteilijoiden jaksamisesta. Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus (Cupore) kyselivät suomalaisilta taiteilijoilta heidän jaksamisestaan työssä. Tuloksien mukaan jopa 40 prosenttia kuvataiteilijoista on harkinnut alanvaihtoa tai toteuttanut sen. Päätoimisissa opiskelijoissa lukema on 60 prosenttia.
Tulokset eivät yllätä. Mielikuva kuvataiteilijasta huolettomana taivaanrannan maalarina on silkkaa harhaa. Kuvataiteilijan arki on verrattavissa yrittäjään. Yrittäjän työ ei ole vain myytävän asian tuottamista vaan myös liiketoimintaa tukevien asioiden hoitamista. Tämä sama yksityiskohta toistuu myös Taiken tutkimuksessa. Kuvataiteilija on palvelun tuottajan lisäksi kirjanpitäjä, sihteeri sekä viestintähenkilö.
Kuvataiteilijan töitä leimaa epätasaisuus ja pätkätyöläisyys. Tämän vuoksi taiteilija helposti sortuu ottamaan kontolleen useampia projekteja kerralla. Pelko ainutkertaisen mahdollisuuden menettämisestä on niin kova. Tämä lisätyö otetaan kontolle omaa jaksamista ja hyvinvointia uhmaten.
Luovuus ja itsensä markkinointi
Yksi luovan alan haasteista on sen monitulkittavaisuus. Kun kertoo olevansa kokki, muodostuu heti selkeä työnkuva. Kuvataiteilija ei sano mitään. Suomessa kuvataiteilijan ammattitutkinnon suorittaneet ovat erikoistuneet esimerkiksi animaatioon, esittävään taiteeseen, kuvittamiseen tai valokuvaukseen. Oma osaamisensa ja taitonsa on osattava kiteyttää hyvin.
Taiken tutkimuksessa taiteilijat mainitsevat vaikeaksi kaiken muun kuin päätyönsä. Luovilla ihmisillä on taipumusta vähätellä itseään ja omia taitojaan. Jostain syystä on helpompi paneutua itse portfolion tuottamiseen kuin asiakkaiden etsintään ja ihmisille puhumiseen. Kun joutuu lohkomaan jatkuvasti aikaa asioille, jotka eivät tule luonnostaan, kuten puhelujen soittaminen, ymmärrettävästi se väsyttää. Harva asia on valmis ekalla kerralla. On asetettava deadlinet, luotava aikataulut ja soitettava niitä puheluita. Vähemmästäkin uupuu.
Piilotyöpaikkojen kirottu (vai luvattu) maa?
Luovan alan ihanuus ja kauhistus on tietty epämääräisyys. Avoimilla markkinoilla harvoin nousee esiin taiteen alan töitä. Kuvataiteilijat työllistyvät hoitoalalle, luoviin- ja mainostoimistoihin, museoihin, opetustyöhön, tuotantoyhtiöihin sekä aiemmin mainituiksi vapaiksi taiteilijoiksi. Tämä lista on vain pintaraapaisu.
Luovia työtehtäviä syntyy usein sivutuotteena, kun suunnitellaan jotain ei-luovuuteen liittyvää. Tämä idea tarvitsee visuaalisuutta, tästä voisi tehdä mainosmateriaalia, saisiko tästä paremmin luettavan? Jos kuvataiteilijan istuttaa hänelle täysin vieraaseen alaan, avataan pöytään yksi uusi näkökanta. Keskusteluun liittyy henkilö, joka käsittelee asioita visuaalisen ja tunne-elämysten näkökulmasta. Saavutettavuus ja esteettömyys korostuvat entistä enemmän ympäristössämme.
Miksi luovalle alalle?
Otetaan vaihteeksi luovan alan positiivisuudet. Luovuus vaatii työtä, mutta kun projektin saa valmiiksi, on tunne aivan mahtava. Luovalle ihmiselle merkitsee paljon saada tietää, kuinka muut ihmiset näkevät ja kokevat heidän kädenjälkensä. Työ tuntuu merkitykselliseltä, kun se saa aikaan keskusteluja ja havaintojen peilailua.
Omassa nupissani pyörii koko ajan epämääräisiä ideoita. Kaikki odottavat, koska olen tarpeeksi rohkea lähteäkseni toteuttamaan niitä.
Jonna Rantanen
jonna.rantanen@kokkola.fi
Jonna Rantanen on kuvataiteilija (AMK), graafinen suunnittelija, kuvittaja ja viestintäassistentti. Viimeisen vuoden aikana hän on laajentanut osaamistaan viestintäasiantuntijan tehtävillä. Jonna on myös kiinnostunut digitaalisesta taiteesta, kirjoittamisesta, podcasteista ja tietotekniikasta.