Työikäiseen väestöön ja työvoiman riittävyyteen liittyvät tulevaisuusnäkymät osoittavat, että tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää edistää osatyökykyisten ja pitkäaikaissairaiden asiakkaiden mahdollisuutta hankkia itselleen mielekäs koulutus, saada kuntoutusta ja kiinnittyä työelämään. Lähtökohtaisesti merkittävänkään toimintakyvyn laskun ei pitäisi estää kuntoutuksellisen tuen mahdollisuuksien arvioimista ja kuntoutuksen käynnistymistä.
Tutkimustulokset työttömyyden ja terveydentilan välisestä yhteydestä osoittavat työttömien olevan sairaampaa verrattuna samanikäisiin töissä oleviin. Pitkittyvä työttömyys voi syrjäyttää työvoimasta pysyvästi ja rapauttaa ihmisten työ- ja toimintakykyä. Tutkimusten mukaan osalla pitkäaikaistyöttömistä (20 %) työkykyä voidaan aktiivisesti kohentaa hoidoilla ja/tai kuntoutuksella.
Raija Kerättären väitöskirjatutkimuksen havainnot kolmen työvoiman palvelukeskuksen alueelta osoittivat, että jumiutuneessa työuratilanteessa olevilla asiakkailla suurimmat työkykyä heikentävät sairausryhmät olivat mielenterveyden häiriöt (65 %), hermoston sairaudet (12 %) ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet (9 %).
Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan (linkistä avautuu pdf-tiedosto) mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat selkeästi yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy vielä 54-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy.
Määräaikaisen kuntoutustuen ja pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen sairausryhmiä tarkastellessa havaitaan, että mielenterveyden häiriöistä pyritään ensisijaisesti kuntouttamaan. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa yleisempi vaihtoehto on toistaiseksi voimassa oleva työkyvyttömyyseläke.
Työkyvyttömyyden riskitekijöillä on juurensa osittain jo lapsuudessa
Pitkittyneen työkyvyttömyyden kehittymiseen vaikuttavat koko elinkaaren aikana kehittyvät moniulotteiset prosessit. Muun muassa Laura Salosen väitöskirjassa havaittiin, että nuorten aikuisten vanhempien vanhemmuuden resurssit vaikuttavat nuorten aikuisten työkykyyn. Vanhempien matala koulutus ja matalat tulot olivat yhteydessä myös nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös havaittu lapsuuden olosuhteilla olevan merkitystä työkyvyttömyyden kehittymisen kannalta. Tällaisina tekijöinä on havaittu olevan muun muassa krooniset pitkäaikaissairaudet, opintoihin liittyvät vaikeudet, sekä asiakkuus lastensuojelussa. Lisäksi lapsuuden kasvuperheen konfliktit, perheen talousvaikeudet tai vanhempien terveyteen liittyvät tekijät lisäävät nuorten aikuisten työkyvyttömyyden riskiä tai riskiä pysyvään työkyvyttömyyteen.
Tutkimuksista tiedetään syrjäytymisen riskitekijöiden olevan ylisukupolvinen ilmiö, mutta on tärkeää huomioida, että myös työkyvyttömyyteen liittyvien riskitekijöiden on havaittu olevan osittain periytyviä. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota lasten ja nuorten terveyden ja työkyvyn rakentamiseen jo kauan ennen todellista työelämään siirtymistä. On tärkeää tukea lasten ja nuorten palvelujen edelleen kehittymistä, sekä panostaa perheiden hyvinvoinnin tukemiseen.
Työkyvyn aktiivinen arviointi vaatii myös työn vaatimuksien tuntemista
Käypä hoito -suosituksen mukaan mitä pidemmästä poissaolosta on kyse, sitä tärkeämpää lääkärin on tietää, millaista toimintakykyä henkilö tarvitsee työssään tai hakemassaan työssä. Pitkät sairauspoissaolot ennakoivat työkykyongelmia ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä erityisesti silloin, kun ne aiheutuvat mielenterveyden tai tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista.
Sairauspoissaolon pitkittyessä tulee erityisesti varmistaa, että potilas saa tarvitsemansa hoidon ja kuntoutuksen. Hänen kanssaan tulee laatia aikataulutettu suunnitelma työhön palaamiseksi. Tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä toimintakyky sovittuun työhön paluuajankohtaan mennessä.
Sairauskohtaisista toimintakykymittareista saatavat tulokset tulee sovittaa yhteen työn vaatimusten kanssa. Työkyvyttömyyttä arvioitaessa lääkärin tulee siis riittävästi tuntea myös työn vaatimukset ja työpaikan olosuhteet. Tämä vaatimus on varsinkin perusterveydenhuollon lääkäreille haastava toteuttaa. Työttömien osalta toimintakykyä tulisi verrata henkilön työnhakuammatteihin. Täten työvoimaviranomaisen avulla saatava tieto on jo sairauspoissaolon tarpeen arvioimiseksi erittäin tärkeää.
On hyvä huomioida, että asiakkaan kuntoutustarve selvitetään aina ennen eläkepäätöstä, ja kuntoutustarve tulisi tutkia jo sairaspäivärahakauden aikana. Kuntoutustukea ja työkyvyttömyyseläkettä tarkasteltaessa käytetään yleisen työkyvyn viitekehystä. Näkökulma henkilön toimintakykyyn siis laajenee sairaspäivärahan yhteydessä käytetystä ammatillisesta työkyvyttömyydestä.
Kelan ammatillista kuntoutusta arvioitaessa kohderyhmänä ovat henkilöt, joilla sairaus, vika tai vamma heikentävät olennaisesti työ- tai opiskelukykyä. Henkilön kokonaistilanne vaikuttaa arviointiin. Keski-Pohjanmaalla Kelan ammatillisen kuntoutuksen osallistujamäärät ovat kasvaneet vuosittain. Vuonna 2020 ammatilliseen kuntoutusselvitykseen osallistui 58 henkilöä, työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen 47 ja nuoren ammatilliseen kuntoutukseen 56 henkilöä.
Toimintakykyiseen arkeen palaaminen vaatii tukea
Mitä lyhyempi sairauspoissaolo on, sitä helpompaa on palaaminen takaisin työhön, opintoihin tai työmarkkinoille. Asiakkaan kuntoutumisen kannalta merkityksellistä on, että kuntoutuksellinen tuki alkaa mahdollisimman pian sairastumisen jälkeen. Lisäksi tärkeää on, että takaisin opintoihin tai työhön pääsee mahdollisimman nopeasti ja tähän saa tukea.
Jotta asiakas pystyisi siirtymään turvallisesti palvelusta toiseen, palveluita tulee sovittaa yhteen sekä muokata yksilöllisiin tarpeisiin. Samaten tarvitaan jatkuvaa ja tiivistä seurantaa tuen riittävyydestä. Käsitys kuntoutujan kokonaistilanteesta ja kuntoutustoimien vaikuttavuudesta säilyy yhtenäisenä eri toimijoiden kesken.
Asiakaslähtöisessä kuntoutuksessa lähtökohtana on asiakkaan kuuleminen sekä asiakkaan mahdollisuus osallistua oman kuntoutuksensa suunnitteluun ja päätöksentekoon. Asiakaslähtöisesti ja moniammatillisesti toteutettu kuntoutusprosessi on inhimillisesti, sekä näyttöön perustuenkin, vaikuttavaa. Siksi on tärkeää lujittaa ja laajentaa kokonaiskuntoutuksen osaamista kaikkialle, missä kohdataan osatyökykyisiä asiakkaita.
Moniammatillinen tuki on asiakkaan parhaaksi
Keski-Pohjanmaalla on käynnistynyt moniammatillisen työkyvyn tuen tiimi. Tiimin muodostavat työkykyhanke, sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite, työllisyyden kuntakokeilu, TE-toimisto ja KELA. Moniammatillisena tiimi pystyy ratkaisemaan monimutkaisia tilanteita, joita yhteen kietoutuneet työkykyhaasteet ovat aiheuttaneet.
Moniammatillisten arviointitiimien tarvetta sosiaalityössä on peräänkuuluttanut muun muassa professori, emerita Anneli Pohjola Lapin yliopistosta. Tällaisessa tiimissä asiakkaalle on nimetty vastuuhenkilö, joka luotsaa eri toimijoiden yhteistyötä asiakkaan tavoitteiden mukaisesti. Vastuutyöntekijä seuraa asiakkaan etenemistä palvelupolulla, ja arvioita tavoitteiden täyttymisestä.
Keski-Pohjanmaalla otetaan asteittain käyttöön myös konsultaatiokanavia, joiden avulla eri alojen asiantuntijat saavat helpommin yhteyden toisiinsa ja tukea asiakkaan asian edistämiseksi. Nähtäväksi jää, eteneekö sote-integraatio joskus siihen pisteeseen, että meillä olisi oikeasti moniammatillisia työyksikköjä työkyvyn tuen palveluissa. Tällöin ei tarvitsisi turvautua eri sektoreista koottuihin tiimeihin.
Monialainen tuki ja kuntoutus on erinomainen ja vaikuttava keino osatyökykyisten asiakkaiden työllistymisen tueksi ja nuorten aikuisten työelämään pääsemiseksi. Samaten monialaisella tuella ja kuntoutuksella parannetaan ikääntyvien asiakkaiden työelämään paluuta tai siellä pysymistä. Kuntoutus on myös oivallinen lääke yhdenvertaisuuden tukemiseen sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen.
Asiakkaan sairaus tai vamma vaikuttaa usein työkykyyn. Se ei useinkaan tarkoita sitä, että asiakas olisi täysin työkyvytön. Moniammatillisen suunnittelun ja asiakkaan kanssa tehtävän aktiivisen yhteistyön avulla, asiakkaalle on mahdollista löytää tarkoituksenmukaisia ja yksilöllisesti suunniteltuja palvelukokonaisuuksia. Tämä on ensisijaisesti asiakkaan, mutta myös yhteiskunnan etu.
Jokaisen työikäisen työkyky on arvokasta, yhteistä yhteiskunnallista pääomaa – pidetään siis siitä yhteisesti huolta!
Mikko Nikkilä
Mikko Nikkilä työskentelee STM:n rahoittamassa Keski-Pohjanmaan työkykyhankkeessa hankejohtajana. Mikko on kriittisesti ajatteleva yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM) sekä ikuinen itsensä kehittäjä, jonka tavoitteena on innostaa myös muita mukaan kehittämään yhteiskuntaa.
Tanja Asiala
Tanja Asiala on työskennellyt Kokkolan seudun työllisyyden kuntakokeilussa asiantuntijana. Syksyllä Tanja on siirtynyt uusiin työtehtäviin entistä vakuuttuneempana siitä, että kuntoutus ja moniammatillinen yhteistyö on vaikuttava keino osatyökykyisten asiakkaiden tukemiseksi kohti työelämää. Tanja on kokonaiskuntoutuksellisesta tuesta sekä ketterien palvelujen suunnittelusta kiinnostunut sosionomi (YAMK) sekä neuropsykiatrinen valmentaja, joka uskoo, että muutos syntyy yhdessä tekemällä.