Varsinkin LinkedInissä omassa verkostossa tulee usein vastaan julkaisuja työpaikan vaihdoksista. Olen aina erittäin iloinen siitä, kun joku hyvä tyyppi omassa tuttavapiirissäni pääsee eteenpäin urapolullaan ja saa tavoittelemansa paikan. Tiedän hyvin, kuinka osaavia he ovat ja kuinka paljon töitä he ovat tehneet oman uransa eteen, joten he jos ketkä ovat tuon ansainneet.
Samaan aikaan en kuitenkaan voi olla tuskailematta sitä, junnaako oma urani paikoillaan. Epäily herää ajoittain siitäkin huolimatta, että tiedän sen olevan vain sosiaalisen median vaikutusta. Muiden julkaisujen seuraaminen saa meidät vertaamaan itseämme muihin ja välillä jopa tuntemaan syyttä suotta huonommuutta.
Joskus kirkasotsaisena vastavalmistuneena ajattelin, että oman kehittymisen ja vaihtelun takia olisi hyvä vaihtaa työpaikkaa noin vuoden välein. Ei pääsisi niin sanotusti rutinoitumaan ja kyllästymään. Siinä vaiheessa, kun kokisi hallitsevansa hommat, vaihtaisikin toiseen työpaikkaan. Ja taas olisi edessä paljon uuden opettelua ja aivan erilainen työyhteisö. Kuinka jännittävää!
Loppujen lopuksi tuollainen vaihtotahti ei olisi ollut itselle eikä työnantajille hyväksi. Olisivat myös mahdolliset työnantajat rekrytointitilanteissa voineet ihmetellä, mikä tuossa tyypissä on vikana, kun hän ei pysy yhdessä työpaikassa vuotta kauempaa. Olisiko sitten työpaikan vaihto viiden vuoden välein parempi vaihtotahti, kuten monissa uraoppaissa työurani alkuvaiheessa suositeltiin. Vaikea mennä sanomaan, kun sitäkään en ole kokeillut.
Työmahdollisuuksia ei roiku joka oksalla
Itselleni tärkeintä työssä on merkityksellisyyden ohella oman itsensä ja osaamisensa kehittäminen. Vaikka edelleenkin tietyllä tavalla olen vaihtelunhaluinen, niin huomaan vaihtaneeni yli parinkymmenen työvuoden aikana työpaikkaa varsinaisesti vain muutamia kertoja. Nykyiselläkin työnantajalla olen ollut lähes kymmenen vuotta. Samassakin työpaikassa on mahdollisuuksia kehittyä, mutta jossakin vaiheessa katto kuitenkin tulee vastaan.
Mikäli tarkastelen oman verkostoni työpaikan vaihtajia, niin eräs yhteinen tekijä on selkeästi havaittavissa. He asuvat ja työskentelevät pääsääntöisesti eteläisemmän Suomen alueella. Tämän pystyisi päättelemään ihan arkijärjelläkin. Mitä nyt olen oman alani ja lähialojen työpaikkailmoituksia seurannut, suurin osa tietyistä asiantuntijatehtävistä vain ovat pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa.
Vaikka muuten useammalla alueella kärsitään enemmänkin työvoimapulaa, vastaavia työpaikkoja muualla Suomessa on lähinnä muutama siellä ja muutama täällä. Vaihtomahdollisuuksia ei niin kauheasti olekaan, ellei sitten ole valmis muuttamaan työn perässä.
Sujuvaa arkea osaa arvostaa
Valmistumisen kynnyksellä muutamassa työpaikkahaastattelussa pääkaupunkiseudullakin kävin, mutta oikeasti en halunnut sinne muuttaa. Enkä siihen ole valmis vieläkään. Mielenkiintoisia työmahdollisuuksia olisi omalla alallani varmasti huomattavasti enemmän, mutta sitten taas eläminen tulisi mielestäni huomattavasti kalliimmaksi ja hieman hankalammaksi kuin pienemmissä kaupungeissa. Itselle sopivan kokoisessa kaupungissa (ei liian suuri eikä liian pieni) arki vain tuntuu rullaavan sujuvammin.
Tulen aina arvostamaan ihmisen kokoisia kaupunkeja, sillä minulle on tärkeää päästä paikasta toiseen kävellen tai pyörällä. En voisi kuvitellakaan istuvani pahimpiin ruuhka-aikoihin bussissa ja/tai paikallisjunassa pariakin tuntia päivästä. En ole myöskään kovin valmis pendelöimään tai viettämään viikot työn takia toisella paikkakunnalla. Siinähän joutuisi tinkimään harrastuksista, jotka puolestaan ovat vastapainoa työlle ja auttavat jaksamaan työssä.
Nyt joku voisi huomauttaa etätyömahdollisuudesta. Onhan se toki mahdollisuus joissakin työtehtävissä, mutta oma työni kyllä vaatii myös läsnäoloa. Niinpä, työpaikkojen sijaintia en voi muuttaa. Enkä myös ole valmis luopumaan itselleni tärkeistä asioista, kuten rauhallisesta ja turvallisesta ympäristöstä, luonnon läheisyydestä, lyhyistä välimatkoista, hyvistä harrastusmahdollisuuksista sekä omasta ajasta tehdä itselle mieluisia asioita työn ohella.
Elämä on valintoja ja aina jostakin joutuu tinkimään tai joutuu tekemään kompromissejä, mutta siitä huolimatta ihminen haluaisi kaiken. Työ lohkaisee niin suuren osan arjesta, että sen tulisi olla vähintäänkin tyydyttävää ja parhaimmillaan työniloa tuottavaa. Mutta pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä, mikäli muut asiat elämässä eivät ole kunnossa. Tärkeintä kai on se, että kokonaisuus on tasapainossa ja pystyy pääsääntöisesti elämään arvojensa mukaista elämää.
Satu Kungsbacka
satu.kungsbacka@kokkola.fi
Satu Kungsbacka vastaa viestintäkoordinaattorina Kokkolan seudun työllisyyden kuntakokeilun viestinnän suunnittelusta, koordinoinnista ja toteutuksesta. Satu on erityisesti sisäisestä viestinnästä kiinnostunut kasvatustieteiden ja filosofian maisteri, jolla on pitkä kokemus kuntaviestinnästä. Sadun mielestä viestintä on ennen kaikkea strategista ja suunnitelmallista toimintaa, missä pitää myös olla valmiutta reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin.