5.1 Rakennusten soveltuminen rakennettuun ympäristöön ja maisemaan
Rakentamisessa on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä rakennuspaikan luonnonmukaisuus, säästettävä arvokkaita kasvillisuuden reunavyöhykkeitä, luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja erikoisia luonnonesiintymiä, kuten siirtolohkareita, kauniita yksittäispuita tai muita luontokohteita.
Uudisrakennuksen, lisärakennuksen ja uudestaan rakentamisen tulee sopeutua lähiympäristössä yleisesti noudatettuun rakennustapaan rakennuksen sijoituksen, koon, muodon, ulkomateriaalien, värityksen ja julkisivun jäsentelyn osalta. Rakennusten tulee muodostaa yhdessä ympäröivien rakennusten kanssa maisema- ja kaupunkikuvaltaan hallittu ja kaunis kokonaisuus.
Edellä mainittuihin seikkoihin tulee kiinnittää eritystä huomiota valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi arvioiduilla alueilla ja alueilla, joilla rakennuskanta on muodostunut yhtenäiseksi kuten 1940 – 1950 -luvuilla rakennetuilla omakotitaloalueilla sekä muilla rakennuskulttuuriltaan arvokkailla alueilla.
5.2 Rakennusten ja rakennelmien korkeusasema
Rakennuksen korkeusaseman tulee sopeutua olemassa olevaan ympäristöön. Suunnittelussa on otettava huomioon tien tai katusuunnitelman mukaiset katukorkeudet. Rakennuslupapiirustuksissa tulee riittävällä tarkkuudella ilmetä rakennuspaikan ja ympäröivän alueen olemassa olevat ja suunnitellut korkeudet.
Rakennukset tulee sijoittaa rinteissä rakennuspaikalle niin, että vältytään tarpeettomilta leikkauksilta, täytöiltä ja korkeilta sokkeleilta. Rakennusvalvontaviranomainen voi rakennuslupahakemuksen arvioimiseksi edellyttää luvanhakijalta, että rakennuspaikan kulmapisteiden ja suunnitellun rakennuksen nurkkapisteiden sijainti ja korkeusasema merkitään tontille ennen lupapäätöksen tekemistä.
Rakennusten perustamissyvyyttä ja alinta lattiakorkeutta määritettäessä on otettava huomioon viemäriverkoston padotuskorkeus, pohja- ja tulvaveden korkeus sekä perustusten kuivatusmahdollisuus.
5.3 Aitaaminen, tukimuurit, pengertäminen ja luiskaaminen
Kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus rakentaa tai istuttaa tontin rajalle aita, ellei asemakaava toisin määrää.
Aidan tulee materiaaleiltaan, korkeudeltaan ja muulta ulkoasultaan soveltua ympäristöön. Aita on sijoitettava kokonaan omalle maalle, ellei aidan sijoittamiselle ole saatu naapurin suostumusta.
Aidan, joka ei ole naapuritontin tai – rakennuspaikan rajalla, rakentaa ja pitää kunnossa tontin ja rakennuspaikan haltija. Aita tulee sijoittaa siten, että se on piha-alueiden järjestelyjen kannalta tarkoituksenmukainen ja huollettavissa.
Tonttien ja rakennuspaikkojen välisen aidan tekemiseen ja kunnossapitämiseen ovat molempien tonttien tai rakennuspaikkojen haltijat velvolliset osallistumaan puoleksi kumpikin, jollei velvollisuuden muunlaiseen jakamiseen ole erityistä syytä. Mikäli asiasta ei sovita, siitä päättää rakennusvalvontaviranomainen.
Katua tai muuta yleistä aluetta vastassa oleva kiinteä aita on tehtävä kokonaan tontin tai rakennuspaikan puolelle. Pensasaita tulee istuttaa vähintään 0,8 metrin päähän tontin rajasta omalle puolelle, jottei se vaikeuta tien tai kadun pitoa tai aita vahingoitu tietä hoidettaessa. Aita on tehtävä niin, ettei siitä aiheudu haittaa liikenteelle. Istutettavissa ja rakennettavissa aidoissa on huomioitava riittävät liittymänäkymät. Aidan korkeus risteyksen näkemäalueella ei saa olla 0,80 metriä korkeampi kadun tasausviivasta mitattuna, ellei asemakaavasta tai rakennetusta ympäristöstä muuta johdu.
Mikäli pihamaata on tarpeen tasata, se voidaan tehdä luiskaamalla, pengertämällä tai tukimuureilla. Pihamaan tasaaminen on toteutettava kokonaan omalla tontilla siten, etteivät maa-ainekset tai hulevedet valu naapuritontin puolelle tai katualueelle.
Tukimuurin sijoittaminen naapuritontin rajalle edellyttää naapuritontin omistajan ja haltijan suostumusta. Erityisestä syystä rakennusvalvontaviranomainen voi antaa luvan rakentaa tukimuurin naapurin rajaan kiinni, vaikka tämä ei olisi antanut suostumusta.
5.4 Piha-alue/ pihamaa
Piha-aluetta suunniteltaessa ja rakennettaessa on huolehdittava, että siitä tulee tontin tai rakennuspaikan käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla käyttökelpoinen, terveellinen, turvallinen ja viihtyisä eikä se tuota haittaa naapureille. Tontin tulee liittyä luontevasti ympäröivään maisemaan.
Merkittävien hankkeiden lupa-asiakirjoihin on liitettävä erillinen pihasuunnitelma.
Rakennuksen laajentamisen ja kerrosalaan laskettavan tilan lisäämisen yhteydessä piha-alueen käyttökelpoisuutta ja viihtyisyyttä on parannettava esimerkiksi autopaikka-alueita jäsentämällä, istutuksia kohentamalla, leikki- ja oleskelualueiden viihtyisyyttä lisäämällä, liikkumisesteitä vähentämällä tai piha-alueen käyttökelpoisuutta parantavia rakennelmia rakentamalla. Piha-alueen muutoksissa tulee ottaa huomioon tontin käyttäjien lisäksi rajanaapurit.
Rakennuspaikalla on oltava riittävä määrä autopaikkoja. Paikat on sijoitettava niin, etteivät pysäköidyt ajoneuvot peitä näkyvyyttä liittymässä tai risteyksessä tai aiheuta muuten vaaraa.
Rakennusluvan mukaisia autopaikkoja ei saa ilman lupaa ottaa muuhun käyttöön eikä niitä saa luovuttaa toisen kiinteistön käyttöön niin että asemakaavan tai rakennusluvan autopaikkamääriä koskevat määräykset eivät täyty.
Polkupyörille on varattava riittävä määrä säilytyspaikkoja.
Pihalta aurattava lumi on voitava sijoittaa rakennuspaikalle niin, ettei siitä ole haittaa rakennuksille, naapureille eikä pelastustoiminnalle. Tarvittaessa lumi on kuljetettava sille varatulle läjitysalueelle.
5.5 Piha-alueen puut
Puita istutettaessa on huomioitava puiden koko niiden kasvaessa. Naapurin tontilla olevan puun oksat ja juuret on oikeus katkaista rajalinjaan asti, jos ne ulottuvat oman tontin puolelle ja niistä on haittaa, mikäli naapuri ei pyynnöstä huolimatta poista juuria ja oksia kohtuullisessa ajassa. Tontin omistajan tai haltijan on valvottava kiinteistönsä puiden kuntoa. Mikäli puu on ympäristölleen vaarallinen, tontin omistajan tai haltijan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Puiden kunto voidaan tarpeen vaatiessa todeta kuntokartoituksella. Ennen kuin puiden kaatamiseen ryhdytään asemakaava- alueella, on selvitettävä maisematyöluvan tarve. Maisematyöluvan tarve arvioidaan maisematyölausunnolla. Maisematyölausunnot ja – luvat käsitellään kaupunkiluvituksessa.
5.6 Piha-alueen valaistus
Piha-alueen valaistusjärjestelyissä valolaitteiden sijoitus, suuntaus ja valoteho on sovitettava siten, että ne lisäävät alueen turvallisuutta eivätkä tarpeettomasti ja haitallisesti häikäise alueen asukkaita, alueella liikkuvia tai naapurialueita. Julkisivuvalaistuksen tulee tukea rakennuksen luonnetta ja sen kaupunkikuvallista merkitystä.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen osalta on pyydettävä museoviranomaisen lausunto. Rakennusvalvontaviranomainen voi perustellusta syystä edellyttää toimenpideluvan hakemista pihavalaistukselle.
5.7 Rakennuspaikan liikennejärjestelyt
Tonttiliittymä on kadun reunasta tontin rajalle johtava kulkutie. Tonttiliittymän rakentamisesta ja siitä aiheutuvista kustannuksista vastaa kiinteistön omistaja tai haltija Maankäyttö- ja rakennuslain 88 §:n mukaisesti. Vastuu tonttiliittymän suunnitteluja rakentamiskustannuksista on tontin omistajalla tai -haltijalla.
Asuinalueiden tonttiliittymän leveys esitetään uusilla kaava-alueilla katu- tai korttelisuunnitelmassa ja maksimileveytenä on 6,0 m. Samoin aikaisemmin rakennettujen alueiden tullessa saneeraukseen on liittymän maksimileveytenä 6,0 m. Teollisuusalueiden tonttiliittymäleveydet tulee sopia kaupunkiluvituksen ja kaupunkisuunnittelun kanssa tapauskohtaisesti.
Pelastuslaitoksen nostokalustolla tulee olla vapaa pääsy kolmikerroksisen tai sitä korkeamman rakennuksen viereen siten, että pelastustoimenpiteet ovat mahdollisia. Tontille tai rakennukseen on sijoitettava kyltti, josta ilmenee pelastustien sijainti. Tämän lisäksi rakennuksen porrashuoneeseen on kiinnitettävä pelastustietä osoittava piirros.
Pelastusteiden rakentaminen ja kunnossapito kuuluvat kiinteistön omistajan vastuulle. Pelastustie sekä hälytysajoneuvoja ja huoltoajoneuvoja varten tarkoitetut kulkuyhteydet on säilytettävä ajokelpoisina.
Yleiselle tielle rakennettavista liittymistä päättää valtion tienpitoviranomainen.
5.8 Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien johtaminen
Hulevedet ovat rakennetuilla alueilla muodostuvia sade- ja sulamisvesiä. Perustusten kuivatusvedet rinnastetaan hulevesiin ja niitä koskevat samat säännökset.
Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä hulevesien hallinnasta. Hulevedet tulee käsitellä ensisijaisesti omalla tontilla. Kaupungin hulevesiverkoston vaikutusalueella (liite 1) kiinteistön hulevedet voi johtaa viivytyksen kautta kaupungin verkostoon. Hulevesiä ei saa johtaa vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon.
5.9 Vesihuolto
Kiinteistön tulee liittyä vesihuoltolaitoksen toiminta- alueella (liite 2) vesijohto- ja jätevesiverkostoon, ellei liittymisvelvollisuudesta ole myönnetty vapautusta.
Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella sijaitsevan kiinteistön jätevedet on johdettava ja käsiteltävä ympäristönsuojelulainsäädännön sekä kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti ja suunnitelma jätevesien käsittelystä on esitettävä rakennuslupahakemuksen yhteydessä.
5.10 Jätehuolto ja jätehuoltoon liittyvät rakennelmat
Kiinteistön on liityttävä järjestettyyn jätteen-kuljetukseen, siten kuin voimassa olevissa jätehuoltomääräyksissä on säädetty. Kiinteistön omistajan / haltijan on ilmoitettava kiinteistön jätehuollon järjestämisestä kaupungin jätehuoltoviranomaiselle.
Rakennuslupahakemuksessa tulee osoittaa rakennuspaikalle rakennettavien rakennusten kokoon ja käyttötarkoitukseen suhteutetut, riittävät tilat jätehuollon järjestämiseen. Mikäli jätteiden keräyslaitteet sijoitetaan tontin pihapiiriin, niiden suojaksi on rakennettava jätesuoja, -katos tai – aitaus. Jätteiden keräysvälineet ja kompostit on sijoitettava siten, etteivät ne aiheuta haittaa kiinteistön asukkaille ja naapureille. Sijoittamisessa tulee lisäksi noudattaa mitä asiasta säädetään ympäristönsuojelu- ja jätehuoltomääräyksissä.
5.11 Mainos- tai muut vastaavat laitteet rakennuksissa
Mainos-, tiedotus- ja muuta vastaavaa laitetta sijoitettaessa on noudatettava seuraavaa:
- Rakennusvalvontaviranomainen voi sallia, että em. laite, mikäli se kiinnitetään 3 metriä ylemmäksi maan pinnasta, saa ulottua enintään 1 metriä sekä muussa tapauksessa enintään 0,15 metriä julkisivun pinnasta, ei kuitenkaan 0,50 metriä lähemmäksi moottoriajoneuvoliikenteelle varattua aluetta.
- Laite on kiinnitettävä tukevasti. Laite ei saa olla liikennettä, liikenteen ohjausta, katuvalaistusta, kadun kunnossapitoa eikä muutoinkaan kadun tai kiinteistön käyttöä eikä naapurustoa häiritsevä.
Liikehuoneiston kunkin ikkunan pinta-alasta saa peittää mainos- tai muussa vastaavassa tarkoituksessa enintään puolet, ellei ikkunan peittämiselle ole saatu rakennusvalvontaviranomaisen toimenpidelupaa. Mainokset eivät saa estää luonnonvalon pääsyä huoneeseen, eivätkä rumentaa rakennusta tai kaupunkikuvaa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen osalta on pyydettävä museoviranomaisen lausunto.
5.12 Osoitemerkintä
Rakennukseen on asennettava kadulta tai muulta liikenneväylältä selkeästi havaittavissa oleva osoitemerkintä ja se on pidettävä kunnossa.
Milloin rakennus ei ulotu katuun, muuhun liikenneväylään tai tontin sisäiseen liikennealueeseen tai sen välittömään läheisyyteen, osoitenumero tai sitä osoittava ohjausmerkintä on sijoitettava helposti havaittavalle paikalle kiinteistölle johtavan ajoväylän alkupäähän.
Katujen ja teiden risteyksissä sijaitsevan rakennuksen osoitenumerointi on kiinnitettävä kummankin kadun tai liikenneväylän puolelle. Osoitenumeroinnin on oltava toteutettuna viimeistään rakennuksen käyttöönottotarkastuksessa.
5.13 Maalämpöjärjestelmät
Maalämmitysjärjestelmän rakentaminen edellyttää aina rakennusvalvontaviranomaisen lupaa.
Maalämpökaivon ja muden rakenteiden sijoittelussa on otettava huomioon lähellä olevat muut energiakaivot, talousvesikaivot, etäisyys rakennuksista ja tontin rajasta.
Tärkeillä pohjavesialueilla on rakennushankkeeseen ryhtyvän selvitettävä, onko lämpökaivon rakentaminen lainkaan mahdollista.
Maalämpöputkistoissa käytetyn lämmönsiirtoaineen tulee olla ympäristölle ja pohjavedelle vaaratonta. Kivipölyn ja porauslietteen pääsy ympäristöön ja kunnallisteknisiin järjestelmiin tulee estää.