Kaupungin metsänhoidon strategia ja periaatteet päivitettiin edellisen kerran kaupunginhallituksessa 2000-luvun vaihteessa. Keskeisin periaate on noudattaa taloudellista, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä.
Metsiä hoidetaan lakien ja asetusten, taajama- ja rantametsien sekä hyvän metsänhoidon suositusten, hoitoluokituksen ja metsäsertifioinnin kriteerejä noudattaen.
Yleisenä tavoitteena on tuottava, terve, hyväkuntoinen, kasvu- ja kehityskykyinen, monimuotoinen ja kullekin kasvupaikalle sopivimman puulajiston muodostama sekametsä. Metsien ikä- ja kehitysluokkajakauma pidetään metsien hoidon ja kehityksen kannalta tasaisena.
Metsän yleiskuvasta pyritään luomaan mosaiikkimainen ja vaihteleva, aina avoimista aloista vanhahkoihin metsiin. Erityismerkitystä omaavilla alueilla tavoitellaan ylläpitävää ja edistävää metsänkäsittelyä, jolla ei vaaranneta alueen erityisluonnetta (esim. virkistys-, lähi-, maisema- tai suojametsä).
Metsiä hoidetaan niin, että ne tuottavat omistajalleen tuloja. Talousmetsien hoito ja taloudellisen tuoton tavoite ei saa estää alueiden virkistyskäyttöä. Erityinen huomio kiinnitetään luonnonhoitoon ja riistametsänhoitoon talousmetsissä.
Kaupunkilaisille on tarjolla metsiä virkistys- ja ulkoilukäyttöön
Metsien sosiaalista kestävyyttä ylläpidetään virkistys- ja ulkoilumetsien muodossa ja jokaisenoikeuksien periaatteiden mukaisesti. Kaupunkilaisille on tarjolla turvallisia, vaihtelevia, monipuolisia ja monimuotoisia ulkoilumetsiä ja -maastoja. Metsänkäsittely virkistys- ja ulkoilumetsissä ylläpitää virkistystekijöitä taloudellisen tuoton rinnalla.
Asutuksen välittömät lähivirkistysmetsät pidetään valoisina, turvallisina, elinvoimaisina ja helppoina saavuttaa. Lähimetsiä hoidetaan kaavan mukaisen käyttötarkoituksen, hoitoluokituksen ja taajamametsien hoidon suositusten mukaisesti. Metsälaki harvemmin koskee lähimetsiä. Lähimetsien hoidon tavoitteena on valoisa, helposti saavutettava, turvallinen ja monipuolinen metsä.
Metsässä voi olla suoja- ja maisematekijöitä, joita metsänhoidolla pyritään ylläpitämään. Metsien hoidon aiheuttamat muutokset pyritään pitämään vaikutuksiltaan vähäisinä. Lähimetsien hoidossa keskeisintä ovat viihtyisyys, turvallisuus ja maisema- ja suojatekijät. Puuntuotannon tekijät ovat lähimetsissä toisarvoisia.
Suojametsien puusto pidetään monilajisena
Suojametsien hoito määräytyy sekä metsänhoidollisen tilan, taloudellisuuden ja metsikön suojamerkityksen perusteella. Lähtökohtana ovat lainsäädäntö, hyvän metsänhoidon suositukset ja metsäsertifioinnin kriteerit. Lähimetsänä toimivan suojametsän hoidossa huomioidaan lisäksi taajama- ja suojametsien hoidon suositukset.
Suojametsissä keskeistä on puuston monikerroksisuus ja terveys, latvusten kunto sekä riittävä peittävyys. Puustoja voidaan harventaa tavanomaista väljemmiksi, jotta kenttä- ja pensaskerrokseen syntyy suojaavia ja elinkelpoisia latvuskerroksia. Suojametsien puusto pidetään monilajisena, lähtökohdan ollessa kuusi-lehtipuusekoitus. Sekametsän lehtipuut parantavat maaperää ja ovat kestäviä rasitukselle, kuusi tarjoaa parhaan suojavaikutuksen. Suojametsien hoidossa puuntuotannon tekijät ovat toisarvoisia.
Metsän monimuotoisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen huomioidaan jokaisella käsiteltävällä kuviolla ja jokaisessa työlajissa vähintään lakien, asetusten, suositusten ja sertifikaatin mukaisesti. Metsä- ja luonnonsuojelulainsäädännön mukaiset elinympäristöt, avainbiotoopit ja luontotyypit sekä muut arvokkaat elinympäristöt jätetään aina metsänhoidon ulkopuolelle, ellei kohteen luonne vaadi ylläpitäviä hoitotoimenpiteitä tai kohteella ole erityistä luonnonhoidon toteutussuunnitelmaa. Erityinen huomio kiinnitetään liito-oravametsien hoitoon ja lahopuun lisäämiseen kaupungin metsissä.
2000-luvulla myös metsien hoitoon kohdistuu uusia haasteita, keskeisimpinä uusien virkistyskäyttömuotojen huomioiminen, eri-ikäisrakenteinen metsänhoito, ilmastonmuutos ja hiiliviisas metsänhoito.
Kaupungin tavoitteena on päivittää metsänhoidon strategiaansa vuonna 2021.