Merenkävijöiden jäljillä

Kokkolan kansallinen kaupunkipuisto käsittää lähes 20 000 hehtaarin alueen. Se on Suomen suurin kansallinen kaupunkipuisto. Pinta-alasta suurin osa on merialueita. Merellinen kulttuuriperintömme on yksi Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston erityispiirteistä. Meri on näyttäytynyt vahvasti kaupungin kehityshistoriassa. Aluksi merta hyödynnettiin kalastukseen ja hylkeenpyyntiin. Myöhemmin meri toimi väylänä kansainväliselle kaupankäynnille. Kokkolan kauppalaivasto oli aikoinaan Suomen suurimpia. Tervanpoltto, laivanrakennus ja niihin liittyvä kapankäynti olivat pitkään Kokkolan elinkeinoelämän perusta. Merenkäynti kehitti Kokkolasta kansainvälisen ja vauraan satamakaupungin, joka oli vahvassa vuorovaikutuksessa ulkomaisten vaikutteiden kanssa.

Merenkäynti ei aina kuitenkaan ole ollut helppoa. Kokkolan edustan merialueet kätkevät pohjaansa useita hylkyjä ja niiden mukana monia tarinoita epäonnisista laivamatkoista. Kaupungin vaurastuttua ja kaupankäynnin lisäännyttyä merenkulkua alettiin ohjaamaan merimerkein eli erilaisten pookien, loistojen, majakoiden ja luotsiasemien avulla. Merimerkit helpottivat navigointia ja niiden avulla merenkulkua voitiin harjoittaa ympärivuotisesti. Vaikeakulkuisella rannikolla haaksirikkoja sattui silti.

Tankarin majakkasaari Kokkolan ulkosaaristossa on osa Kokkolan kansallista kaupunkipuistoa. Maankohoamisen myötä 1200-luvulla merestä noussut karu luoto sai jo varhain tehtäväkseen opastaa merenkulkijoita. Alueelle tyypillisen maankohoamisen vuoksi saaren pinta-ala kasvaa ja kasvillisuus muuttuu jatkuvasti.

Tankar on vuosisatojen ajan tarjonnut suojaa rannikon kalastajille ja hylkeenpyytäjille. Saaren nykyinen majakka valmistui 1889 ja se on edelleen Suomen valovoimaisin majakka. Vireät yhteisöt synnyttivät saaren suojaisan sataman ympärille omintakeisia rakennuksia ja viehättävän kalastajakylän. Kylän rakennuksiin kuuluu esimerkiksi vuonna 1754 rakennettu pieni punainen kirkko. Saaren arvokas rakennuskanta on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Tankar on yhä monen rannikon asukkaan perinteinen kesäpaikka, jossa useilla suvuilla on oma kalastajamökkinsä.

Pitkospuureitit ja monipuolinen kasvillisuus ilahduttavat saaren luontopolulla kulkijaa. Saarella on tavattu jopa 260 eri lintulajia. Pohjoiskallio ja saaren etelä- sekä länsirannat ovat linnuston tärkeimmät pesimäalueet. Taivaalla voit nähdä esimerkiksi ylväänä liitävän merikotkan, joka on siipivälillä mitattuna Suomen suurin lintu. Varmimmin kesäinen vierailija tapaa kuitenkin saarella laiduntavat lampaat, jotka uteliaina tarkkailevat matkailijan liikkeitä.

Tutustu Tankariin

Tankar on monipuolinen matkailukohde, joka tarjoaa unohtumattomia luontokokemuksia ja otteita vanhasta saaristolaiselämästä. Tankar kuuluu Natura 2000 luonnonsuojelualueeseen ja sen karun kaunis luonto on helposti haavoittuvaa. Saaressa tulee retkeillä vain merkittyjä polkuja pitkin.

Voit käydä Tankarissa päiväretkellä, mutta parhaiten koet saariston tunnelman, kun jäät yöksi. Kiireetön vierailija palkitaan ainutlaatuisella kokemuksella, sillä yöllä voit seurata majakan valokeilaa hiljaisella merellä. Yöpymispaikaksi voit valita luotsiasemalla sijaitsevan Tankar Inn hostellin tai kalastajakylän vierasmajan. Päivällä voit piipahtaa hylkeenpyyntimuseossa, joka tutustuttaa sinut rannikon vanhaan pyyntikulttuuriin. Majakanseutu pihapiireineen ja rakennuksineen vie sinut aikamatkalle luotsi- ja majakanvartijaperheiden elämään.

Voit saapua paikalle omalla veneellä tai hypätä M/S Jennyn matkaan. Saaresta löytyy vierasvenesatama, jossa on 15 venepaikkaa. M/S Jenny liikennöi kesäkaudella säännöllisesti Kokkolan Meripuistosta Tankarin majakkasaarelle. Kesäkahvila, grillipaikat ja vierasvenelaituri palvelevat niin veneilijöitä, M/S Jennyn matkustajia kuin saarelaisiakin.
Poroluoto valottaa Kokkolan kansallinen kaupunkipuiston tarinan varhaisimpia vaiheita. Se vie sinut aikaan, jolloin kaupungin tärkeimmät elinkeinot olivat maanviljelyn ohella kalastus ja hylkeenpyynti. Poroluotoa on käytetty alueen muiden saarien tapaan kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohtana. Saarelta löytyy mielenkiintoisia polkuja ja merkkejä merellisestä kulttuurihistoriastamme. Tarkkasilmäinen kulkija voi havaita maastossa jäänteitä eräsijoista ja kodanpohjista. Kalamajatyyppiset eräsijat olivat kalastajien kivistä rakentamia tilapäisasumuksia. Yöpymisen ajaksi niihin on levitetty katoksi esimerkiksi purje airojen avulla. Poroluodon kärjessä on myös kivikasoja, joita on käytetty silakkarysien kuivaukseen. Saaren eteläpäässä sijaitsee venäläisten sotavankien rakentama aallonmurtaja. Poroluodon metsät paloivat 1940-luvulla, joten nykyinen puusto on tasaikäistä, noin 60-vuotista mäntyvaltaista sekametsää. Metsän ohella luodolta löytyy mm. lettoja ja puustoisia soita. Poroluodolla on Kokkolan saariston korkein kohta, joka on noussut merestä noin 1600-1700 vuotta sitten.

Poroluoto on suosittu veneily- ja retkeilykohde. Se on Kokkolan edustan saarista laajin. Rantautumispaikka on lahden perukassa, aallonmurtajan takana. Pohjoisenpuoleisilla tuulilla rantautuminen voi olla hankalaa. Talvisin jää- ja lumitilanteen salliessa Poroluotoon pääsee hiihtäen.

Saaren pohjoispäässä on autiotupa ja lisäksi saaren varustukseen kuuluu sauna, käymälä, tulentekopaikka sekä infotaulu. Poroluoto kuuluu Kokkolan saariston Natura 2000 -alueeseen ja on pääosin luonnonsuojelualuetta.
Poroluodonkari eli Krunni on Kälviän edustalla sijaitseva noin 700 metriä pitkä, mäntymetsää kasvava kalliosaari. Se on ikivanha kalastustukikohta, joka mainittiin kälviäläisten silakanpyyntipaikkana jo 1550-luvulla. Tuolloin karilla kalasti kuusi venekuntaa. Vilkkainta kalastus oli 1800-luvun lopussa, jolloin Krunnilla kalasti 30 venekuntaa. Suurin osa Krunnin rakennuksista onkin entisiä kalastuskämppiä. Krunnin vanhimmat kämpät ovat sijainneet saaren itärannalla, jossa vielä on näkyvissä rakennusten sijoja. Rakentaminen siirtyi 1700-1800-luvuilla maankohoamisen seurauksena saaren itäosasta länsirannalle. Jäljellä olevista kämpistä vanhin lienee rakennettu 1900-luvun alussa. Nykyinen asutus sijaitsee karin eteläkärjessä missä myös on valtion 1970-luvulla rakentama satama.

Suomen vanhin loisto

Madaltuva ja kivinen rannikko synnytti Kokkolan edustalla useita majakoita, loistoja ja pookeja, jotka kertovat omaa tarinaansa merialueen historiasta. Krunnilta löytyy yksi Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueen iäkkäimmistä merimerkeistä. Saaren pohjoisosassa sijaitsee 1700-luvulta peräisin oleva maamme vanhin kalastusloisto eli Krunnin lyysi. Vanha loisto on matalan kivijalan varaan tehty pieni kuusikulmainen puurakennus. Loistossa on pärekatto, sekä kapea lyhtytorni, jossa on pidetty merkkivaloa kalastajien tarpeisiin. Lyysin lisäksi saaren pohjoisosassa voit nähdä jatulintarhan, joka on eräänlainen kivien reunustama labyrintti. Jatulintarhojen historiasta on monta tarinaa, eikä niiden rakentamisen syistä ole varmaa tietoa.

Nykyään Krunni on suosittu veneily- ja retkeilykohde. Saarella on myös kesämökkiläisiä. Suojainen satama on saaren eteläpäässä. Satamassa on infotaulu ja saaren länsiosasta löytyy myös laavu. Lisäksi saarella on nettikamerat, jotka tallentavat Krunnin säätilan 15 minuutin välein, joten sään muuttumista voi seurata verkkosivuilta ajantasaisena. Krunnin sääkamera löytyy osoitteesta http://krunni.com/.

Krunni kuuluu Kokkolan saariston Natura 2000 alueeseen. Saarella on kesäisin laiduntavia lampaita ympäristönhoitotöissä. Kotieläimet tulee pitää saarella kytkettyinä. Pohjoisosan kallioilla ja rantaniityillä ei tule liikkua Lintujen pesimäaikana 1.5.–31.7. Lisäksi puolustusvoimien ammuntojen aikana on noudatettava annettuja liikkumismääräyksiä.
Merialueella Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston kulttuurihistoria sukeltaa veden alle. Vedenalainen maailma kätkee sisäänsä satoja hylkykohteita sekä merenkävijöiden hautausmaan.

Kokkolan edustan merialueilla on lukuisia saaria, luotoja ja kivikoita. Maankohoamisen vuoksi rannikko madaltuu vuosi vuodelta sulkien samalla vanhoja venereittejä. Maankohoamisen ohella merijäät ja voimakkaat myrskyt siirtävät alueen kiviä uusille sijoilleen.

Vaikeakulkuinen rannikko ja haastavat purjehdusolosuhteet ovat vaatineet useita uhreja. Vanhimmat kirjalliset merkinnät haaksirikoista on kirjattu jo ennen kaupungin perustamista. Kokkolan ympäristöstä on vuoteen 2015 mennessä todettu toista sataa haaksirikkotapausta. Laivan hylkyjä tai erilaisia hylkykohteita löytyy kaikkialta Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueelta. Haaksirikkoja on tapahtunut niin mantereen puolella saaristoa kuin kauempana ulkosaariston rannikkoväylillä. Maankohoamisen ja rantaviivan siirtymisen johdosta joitakin hylkyjä löytyy myös maan pinnalta.”