Kokkolan kaupungin rakennuskantaan on vaikuttaneet eri aikakausien arkkitehtuuri-ihanteet ja rakennuskulttuuri. Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueella monikerroksellinen arkkitehtuuri kertoo oman tarinansa kaupungin kehityshistoriasta.
Maailmalla valloilla olleet edistykselliset kaupunkisuunnittelun ihanteet löysivät tiensä Kokkolaan varhaisessa vaiheessa. Vilkkaan kauppakaupungin porvarit ja merenkulkijat toivat vaikutteita mukanaan maailmalta. Ruutukaava-alueen ja Mäntykankaan katuverkostot puistoineen ovat olleet valmistuessaan edistyksellisiä.
Kaupunkikeskustan funkisrakennukset, kuten torin laidan vuonna 1938 valmistunut kalahalli, tuovat tuulahduksen moderneista vaikutteista.
Vieläkin uudempaa rakennuskantaa edustavat Timo ja Tuomo Suomalaisen 1960 -luvun rivitalot Pikiruukin alueella. Niiden vieressä ovat hieman vanhemmat 1955 ja 1957 armeijan henkilökunnalle rakennetut kerrostalot. Ne ovat Puolustusvoimain rakennusosaston suunnittelija Heidi Vähäkallio-Hirvelän piirtämät. Rakennukset muodostavat yhdessä havu- ja lehtipuuvaltaisen piha- ja puistoalueen kanssa eheän kaupunkikuvallisesti ja tilallisesti arvokkaan kokonaisuuden.
Hakalahden Kruununvoudintalo rakennettiin nykyiselle paikalleen 1700-luvun lopussa. Se on tärkeä osa Kokkolan historiaa ja on ainoita vielä käytössä olevia rakennuksia noilta ajoilta. Sen kulttuurihistoriallinen arvo tekee kohteesta merkittävän osan Kokkolan kansallista kaupunkipuistoa. Tontilla on ollut asutusta jo 1500-luvun puolessa välissä, jolloin tila sai nimen Hakalax.
Kotiseututalona rakennus sai uuden nimensä kruununvouti Christian von Willinghusenin mukaan. Kruununvoudin talon alla on luonnonkivistä kylmämuurattu kaariholvirakenteinen kellari, jossa on maalattia. Kansanperinteen mukaan kellariin on aikoinaan johtanut tunneli, jota pitkin vouti von Willingshusen olisi salakuljettanut kauppatavaraa tullien ohi. Kellari itsessään on ollut intensiivisessä käytössä 1700-luvun lopulta aina nykypäiviin saakka. Myöhemmin talossa asuivat muun muassa Kjemmerit ja Kyntzellit. Rakennus on peruskorjattu 1990-luvulla.
Kruununvoudintalon pihapiirissä sijaitsee Hakalaxin talo, jonka Hakalaxin pariskunta on lahjoittanut kaupungille. Yhdessä Kruununvoudintalon kanssa se muodostaa eheän pihapiirin, jossa on edelleen nähtävillä vanhoja puutarhakasveja.
Rakennukset ovat Kruununvoudintalo yhdistyksen omistuksessa. Yhdistyksen tarkoituksen on kulttuurihistoriallisten kiinteistöjen vaaliminen. Kruununvoudintalossa voit järjestää kokouksia, juhlia ja virkistyspäiviä historiallisissa tunnelmissa. Talossa järjestetään lisäksi pitopalvelua.
Neristanin ja Oppistanin arkkitehtuuri kertoo tarinaa kaupungin kehittymisestä ja eri aikakausien ihanteista ja rakennuskulttuurista. Se osoittaa, miten kaupunki jakautui ”alakaupungin” merenkävijöiden ja käsityöläisten sekä ”yläkaupungin” porvariston – kauppiaiden ja hallintovirkamiesten – muodostamaksi kokonaisuudeksi.
Johan Persson Gäddan alueelle suunnittelemassa asemakaavassa korttelit oli jaettu tasakokoisiin tontteihin. Ajan ja omistajanvaihdosten myötä ne jakautuivat erityisesti länsireunalla huomattavasti pienemmiksi suhteessa itäpuolen tontteihin. Tämä synnytti sosiaalista eriytymistä ja kaupunki jaettiin puhekielessä Neristaniin ja Oppistaniin, alakaupunkiin ja yläkaupunkiin. Oppistanissa asuivat kaupungin varakkaimmat kauppiaat ja laivanvarustajat ja siellä sijaitsivat kaupungin hienoimmat talot sekä julkiset rakennukset. Neristan oli käsityöläisten ja merenkävijöiden asuinaluetta ja siellä talot olivat vaatimattomampia.
Astele puutalokaupungin tunnelmaan Neristanissa
Neristan on yksi Suomen arvokkaimpia ja parhaiten säilyneitä historiallisia puukaupunkialueita. Neristan säännöllinen asemakaava on laadittu 1664 kaupungissa riehuneen tulipalon jälkeen. Tiheästi rakennetussa kaupungissa tuli tuhosi lähes kaiken. Kaavan laati Johan Persson Gädda vuonna 1665 renessanssin kaupunki-ihanteiden mukaisesti. Talot rakennettiin kadun suuntaisesti ja ainoastaan asuintalot sijoitettiin katujen varrelle. Talous- ja ulkorakennukset sijoitettiin tontin perälle.
Useiden tulipalojen seurauksena valtaosa Neristanin säilyneistä rakennuksista on 1800-luvulta. Tulipaloista huolimatta talot sijoittuvat Neristanissa edelleen Gäddan suunnitteleman kaavan mukaisesti.
Suojeltu arvoalue
Neristanin rakennuskanta oli uhattuna 1960-luvulla. Kaupunki suunnitteli hävittävänsä vanhat puutalot ja korvaavansa ne ajankohdalle tyypillisten ihanteiden mukaisesti uudenaikaisilla kerrostaloilla. Suunnitelmia ei kuitenkaan ehditty saada toteen, sillä alueen kulttuurihistoriallinen arvo oivallettiin 1970-luvulla. Neristan sai suojelukaavan vuonna 1982. Museovirasto on määritellyt Kokkolan ruutukaava-alueen puutalokorttelit valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Neristan kattaa 12 korttelia värikkäitä puutaloja ja on suosittu asuinalue. Neristanin puutaloista voit aistia merikaupungin historiaa ja asukkaiden kunnioituksen kaupungin kulttuurihistoriaa kohtaan. Perinteikkäät pohjalaiset kirvesmiestaidot ja puukaupunkiarkkitehtuurin vaaliminen näkyvät Neristanin taloissa. Ikkunan pielissä voit nähdä juorupeilejä, joista talon asukkaat ovat voineet seurata kadun tapahtumia jo useamman vuosisadan ajan. Useista ikkunoista kurkistavat perinteiset posliinikoirat, joiden kasvojen suunnasta pystyi aikoinaan päättelemään, onko talon merenkävijä kotona vaiko merellä. Neristan onkin siis oikea aikamatka historialliseen Kokkolaan
Roosin talo sijaitsee Neristanissa. Se on vauraan laivanvarustaja Anders Roosin rakennuttama kivinen porvaristalo. Hän rakennutti talon kymmenlapsisen perheensä kodiksi ja kauppaliikkeen tiloiksi 1800-luvun alussa. Valmistuessaan vuonna 1813 talo oli Kokkolan kaupungin kolmas kivitalo. Se oli pitkään kaupungin suurin ja komein yksityistalo. Roosin talo rakennettiin todennäköisesti tukholmalaisten piirustusten mukaan. Kaksikerroksisessa mansardikattoisessa talossa on rokokoon ja uusklassismin piirteitä. Alakerta pidettiin arkikäytössä ja yläkerrassa olivat juhla- ja edustustilat. Siellä otettiin vastaan kaupungissa vuonna 1819 vieraillut keisari Aleksanteri I. Talon yläkerrassa on toiminut kaupungin ensimmäinen, vuonna 1861 toimintansa aloittanut yläalkeiskoulu. Roosin talon tontin talousrakennusrivi tuhoutui 1860 kaupunkipalossa, ja päärakennuksen eteläpuolella sijainnut tiilinen makasiini purettiin 1950-luvulla. Vuonna 1960 päärakennuksessa oli pankin tiloja. Kaupunki osti talon vuonna 1963 ja yläkertaan avattiin K.H. Renlundin museo, joka toimii rakennuksessa edelleen. Museon perustana on Karl Herman Renlundin testamenttilahjoitus. Rakennus peruskorjattiin 1980-luvulla arkkitehti Krister Korpelan johdolla.
Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston kaavoitus- ja arkkitehtoniset tähtikohteet muodostavat ajallisesti kerroksellisen jatkumon. Helpoiten tähän kerroksellisuuteen pääset tutustumaan museokorttelissa, jossa rakennuksia on jopa neljältä vuosisadalta. Viihtyisästä museokorttelista löytyy K.H.Renlundin museon museokohteita sekä Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo.
Pedagogio ja Lassanderin talo
Museokorttelissa sijaitseva 1690-luvun punamullattu pedagogiotalo on Suomen vanhin koulu. Se on vanhin säilynyt ei-kirkollinen puinen rakennus kaupunkiympäristössä. Rakennus edustaa karoliinista barokkia. Säterikattoisen koulutalon pohjoistupa oli ala-alkeiskoulun käytössä vuoteen 1867. Etelän puoleisessa tuvassa toimi synodisali, jossa pidettiin pappiskokouksia. Pedagogion kamarissa on ilmeisimmin asunut koulun opettaja. Myöhemmin rakennuksessa toimi köyhien yömaja. Koulukäyttöön pedagogio palautui hetkeksi 1890-luvulla, mutta melko pian 1900-luvun alussa se muutettiin museoksi ja kirjastoksi. Hirsirakenteinen rakennus restauroitiin nykyasuunsa 1960-luvulla.
Pihapiirin vuonna 1748 rakennettu Lassanderin talo edustaa harvinaista kaksikerroksista puista kaupunkitalotyyppiä. Se on sisustettu 1700-luvun kauppiasperheen kodiksi. Lassanderin talossa voit tutustua kaupankäynnin ja merenkulun historiaan. Kauppiassukujen käytössä ollut rakennus on siirretty nykyiselle paikalleen Kustaa Aadolfin kadulta ja sen on yksi Kokkolan vanhimmista säilyneistä asuintaloista.
Museokorttelin kolmas, vuonna 1818 valmistunut kivinen rakennus rakennettiin pedagogion rehtorin asunnoksi. Tiloissa on toiminut myös kansakoulu ja kaupungin kirjasto. Vuodesta 2009 lähtien rakennus on ollut ITE – Nykykansantaiteen museon käytössä.
Pedagogio
Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo
Uusinta rakennuskantaa museokorttelissa edustaa Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo. Kieppi ehti toimia vuodesta 1982 lähtien Roosin talon Suolamakasiinissa sekä Hagströmin kulmalla. Vuonna 1999 rakennetun uuden näyttelyrakennuksen myötä Kiepin kokoelmat avattiin museokorttelissa. Kiepin vanha hirsirakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 2019, jonka jälkeen se on kokenut täydellisen peruskorjauksen. Rakennuksen empiretyylin ulkovuorilaudoitus pystyttiin pääosin säilyttämään.
Kiepin perustajan, Veikko Salkion elämäntyö tähtäsi luonnonsuojelun ja ympäristökasvatuksen edistämiseen. Nykyisin Kieppi koostuu kolmesta merkittävästä kokoelmasta, jotka kaikki pohjautuvat keräilijöiden sinnikkyyteen ja yhteistyökykyyn. Esillä ovat Veikko Salkion luontokokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma ja Armas Järvelän perhoskokoelma.
Pihapiirin vanhassa leipomossa toimii kesäisin omaleimainen ja ihastuttava Vohvelikahvila.
Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueelta löytyy merkittäviä kohteita, jotka kertovat oman aikansa edistyksellisyydestä ja ajan hermoilla olemisesta. Uusia kaupunkisuunnittelun vaikutteita Kokkolaan alkoi saapua 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Yhteiskunnallinen herääminen ja kaupunkisuunnittelun uudet tuulet edesauttoivat puutarhakaupunki-ideologian esille tuloa Kokkolassa ensimmäisten suomalaisten kaupunkien joukossa. Ajatus uudenaikaisesta puutarhakaupunki-ideologiasta vietiin käytäntöön Mäntykankaan kaavoituksessa.
Aukioita kohtauspaikoiksi
Kaupunki laajeni vuosina 1886 ja 1901 yhdellä korttelirivillä länteen. Samalla Kokkolassa käynnistyi ensimmäinen merkittävä kaupunkimaisesti rakennetun alueen laajeneminen. Uusi maastonmuotoja mukaileva kaava laadittiin puutarhakaupunki-ideologian periaatteita noudatellen. Kaavan laati arkkitehti Lambert Petterssonin vuonna 1909. Hän noudatti suunnitelmassaan Camillo Sitten taiteellisuutta ja vapaamuotoisuutta yhdistäviä kaupunkisuunnitteluideoita. Neristanin ruutukaava-alueelta kadut jatkuvat Mäntykankaalle viuhkamaisesti hajautuen kohti länttä. Katujen risteyksissä on pienet aukiot, jotka suunniteltiin kaupunkilaisten kohtauspaikoiksi. Vaikka Mäntykangas on pääosin rakennettu asuinalueeksi, rakennettiin sinne myös muutamia julkisia rakennuksia, kuten Vartiolinna ja Renlundin kansakoulu. Alueen maamerkkinä toimii Selim Arvid Lindqvistin suunnittelema vesitorni. Mäntykankaan alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Katariinantorin puistoaluetta ympäröi suuri määrä historiaa. Se sijaitsee Torikadun varrella aivan vanhan vesitornin kupeessa. Aluetta hallitsee vuonna 1927 valmistunut Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön keskustalo, Vartiolinna. Ole Gripenbergin suunnittelema ”Pompejin punainen” rakennus edustaa 1920-luvun klassistista arkkitehtuuria parhaimmillaan. Vuonna 1947 Kokkolan kaupunki lunasti rakennuksen ja nykyään siinä toimii Kokkolan kaupunginteatteri.
Aukiolla on Karl G. Nylundin Hylkeet-veistos, joka on lahjoitettu Kokkolan kaupungin 350-vuotisjuhliin vuonna 1970. Vartiolinnan edessä on Pekka Jylhän Suojeluskuntalainen vuodelta 2020 ja Lotta-patsas vuodelta 2008.
Katariinantorin laidalla seisoo Kokkolan vanha vesitorni. Tarve yleisen vesijohtoverkoston rakentamiseen Kokkolassa syntyi 1900-luvun alkupuolella. Vesitornin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1914, mutta urakka valmistui vasta vuonna 1921. Tornin ylimmässä kerroksessa oli palovartijan vartiohuone ja talvisodan aikana vesitornia käytettiin ilmavalvontaan.
Torin reunalla sijaitsee pohjoismaista niukkaa klassismia edustuva huoltoasema vuodelta 1931. Niin kutsuttu Grahnin Shell on Kokkolan ensimmäinen huoltoasema ja maamme vanhin yhtäjaksoisesti samalla liikepaikalla toiminut huoltamo. Huoltamo kertoo aikakaudesta, jolloin autoistuminen alkoi hiljalleen yleistyä. Rakennuksen pihassa toimi vuoteen 2021 asti kylmäasema.
Mannerheiminaukiolla on toiminut kaupungin vanha kauppatori. Kauppatorilla käytiin torikauppaa vuoteen 1936 asti. Vuodesta 1942 vanha kauppatori on tunnettu nimellä Mannerheiminaukio. Mannerheiminaukion rakennukset kertovat vaurastumisesta ja porvariston toiminnasta kaupungissa. Vanhalla kauppatorilla on myös paikkansa Suomen sotahistoriassa. Toria on aikoinaan käytetty sotilaiden värväämiseen ja se on saanut nykyisen nimityksensä näiden tapahtumien johdosta. Keskellä aukiota on sisällissodassa kaatuneiden valkoisten muistoksi vuonna 1920 pystytetty Kokkolan vapaudenpatsas. Sen on suunnitellut kuvanveistäjä Johan Münsterhjelm.
Raatihuone
Raatihuoneet rakennutettiin aikoinaan kaupungin parhaille paikoille. Kokkolan vuonna 1837 valmistunut raatihuone on harvoja autonomian ajalta säilyneitä raatihuoneita Suomessa. Empiretyylisen raatihuoneen on suunnitellut Carl Ludvig Engel ja sen rakennuttamisesta vastasi laivanvarustaja ja kauppaneuvos Anders Donner. Raatihuoneella on ollut aikojen kuluessa monia käyttötarkoituksia. Rakennuksessa on ollut niin tullikamari ja raastuvanoikeus kuin kaupunginvankila eli Kistu. Sittemmin raatihuonetta on käytetty mm. kaupungin juhlatilana.
Libeckin sairaala
Toinen kauppatorin laidalla sijaitseva merkittävä rakennus on kauppias ja laivanvarustaja Anders Roosin rakennuttama asuintalo. Roosin tyttärelleen vuonna 1810 rakennuttama rakennus on toinen kaupunkiin rakennettu kivitalo. Kaupungin ensimmäinen sairaala avattiin talon yläkertaan vuonna 1853. Sairaala nimettiin Libeckin köyhäinsairaalaksi rakennuksen omistajan apteekkari Gustav Libeckin mukaan. Libeck testamenttasi omaisuutensa sairaalan perustamista varten. Testamentin mukaan sairaalassa tuli olla 15 paikkaa varattuna vähävaraisten ”kainojen köyhien” käyttöön korvauksetta. Rakennuksen alakerrassa toimi jo Libeckin eläessä kaupungin kanta-apteekki.
